Kauhukolmoset

Harmaanakin niin mainio Mamma-mummo koira

Piia-kasviksella on omalla "takapihalla" hiekkakenttä, jolla suoritettiin suurin osa päivän aktiviteeteistä. Alotettiin perus tokoilulla, josta meijän koirat selvis kunnialla lämpimästä säästä huolimatta. Oli kontaktia, seuraamista eri vauhdeilla, sivulle menemistä jne. Pyry jopa oli astetta aktiivisempi iskän kanssa kuin Viivi mun. Olin pojista tosi ylpee, hyvin toimivat keskenään vaikka pari kertaa täytyikin varmistaa, että niin mites tämä nyt tehtiinkään. Kuuma tuli ja useamman kerran vietiin koirat suoraan letkun alle viilentymään (ainoa että kun yhdistettiin siihen hiekkakenttä, oli tulos noh...).

Seuraavaksi, kahvitauon jälkeen, oli vuorossa pallopaimennusta. Ihan uus laji mulle, jossa siis ideana oli ensin käskyllä saada koira viereltä ison jumppapallon toiselle puolelle ohjaajaa vastapäätä. Tässä vaiheessa oltiin vielä ihan mestareita, mutta seuraavaksi piti koira saada puskemaan palloa hallitusti kohti ohjaajaa. Me oltiin sitten astetta riehakkaampia ja tökkimisen lisäksi mm. hypittiin päälle, purtiin ja haukuttiin palloa...no harjoitus tekee mestarin ja iskäkin sai koirat toimimaan, ja tärkeimpänä koirilla oli kivaa.

Viivi tyttö Hertta

Viimeisenä vuorossa oli näyttelyharjoitusta. Staffeja tuli treenattua vähemmän, enimmikseen kuvia varten, mutta iskä onneksi hoiti varsinkin ton meijän pojan kanssa juoksemisen. Kyllä ne ehkä vielä joskus nähdään näyttely mätsäri kehissä. Sen sijaan mä sain juoksennella rotikoiden kanssa, ison koiran seisotus on paljon haastavampaa kuin pienen ja siinä koitinkin käyttää "painoapuja" hyväksi sen sijaan, että olisin hirveesti alkanut jalkoja siirtelemään. Liikkeet oli jotain ihanaa (pari ekaa kierrosta) kun sai kerrankin painella nii täysiä kun vaan lähti.

Viivi ja Mila tytär

Rölli Rottwailer <3

Hilma ja sen tytöt Muusa ja Cara

Tällänen enemmän kuva painotteinen postaus, mutta nehän kertoo enemmän kun tuhat sanaa?? Ensivuonna taas uudestaan aktiivipäivää, syksyllä varmaan jotain näyttelytreffien tapasta myös luvassa, sitä odotellessa kiitos kaikille päivästä!

Laura (iskä) ja koirat

Tampere KV:n junnukisa oli samalla PMV-karsintakilpailu, jossa olikin sitten huimasti osallistujia, koska ikäluokkia ei oltu eritelty. Tuomarina toimi Sampo Miettinen ja kisakoirana Taisto jenkki. Saavuttiin paikalle ajoissa Taiston noudon jälkeen, joten ehdin testailla sitä rauhassa ja laittaa viimeiset silaukset turkkiin Kertun avustuksella. (tämä oli lopulta vähän turhauttavan hyödytöntä, koska turkki meni aivan sekaisin joka kerta kun lähdettiin liikkeelle, tämä poika tykkäs liikkua <3). Lopulta tuli meidän vuoro ja saavuttiin kehään. Juoksutin Taiston jo silloin parhaani mukaan paikallemme antaakseni hyvän ensivaikutuksen tuomarille näin suuressa joukossa. Tuomari kuljeskeli ensin paljon ympäri kehää ja katsoi mm. koirien ilmeitä. Sitten hän jakoi joukon kahtia, jotta päästäisiin juoksemaan juoksujärjestyksessä. Tässä kohtaa mulla tuli pieni virhe, kun luulin tuomarin aikovan pyytää liikkeelle lähtöä ja nousin hieman liian aikaisin koiran takaa, liikuin kuitenkin eteen jolloin vaikutti että odotimme vapaasti seisoen vuoroamme. Tuomari ei asiaa huomannut/ kiinnittänyt huomiota. Liikkeet sujuivat koko kehän ajan upeasti, linjat olivat suoria ja jenkin "liito" pääsi oikeuksiinsa, muistin myös pistää hihnan korvan edestä niinkuin rodulle on tyypillistä.Yksilöarvostelussa nostin Taiston pöydälle ja laitoin turkin, tarkistin myös tuomarin puolen, jotta koira olisi täydellinen joka kulmasta. Kun tuomari tuli tutkimaan koiraa olin rento ja iloinen. Siirryin tarvittaessa pois tieltä ja runkoa tunnustellessa vedin Taiston korvat pois tieltä, niinkuin jenkeillä on tapana. Hampaiden näyttö onnistui hyvin. Yksittäisliikkeet menivät muitten liikkeiden tapaan hyvin, niinkuin mainitsinkin. Liikkeiden jälkeen asetin ensin Taiston nopeasti vapaasti, mutta koska aikaa jäi meni pitämään rotutyypillisesti hännästä ja päästä.

Kaiken kaikkiaan yksilöarvostelu oli puhdas ja olin meihin tosi tyytyväinen. Yksilöiden jälkeen valittiin heti jatkoon päässet, jossa olimme. Seuraavassa jatkoonpäässeiden erässä juoksutettiin koirat uudestaan ja sen jälkeen tiputus, yhä oltiin mukana, tällöin kilpailijoita oli jäljellä n. 20. Vaihdoimme koiria, sain käppänän, joka oli hieman haasteellinen ja vähän väliä tutki missä oma handleri oli. Sain sen mielestäni kuitenkin esiintymään ryhdikkäästi ja liikkeiden jälkee jopa pystyin siirtymään koiran taakse, kun aikaa oli todella vähän ja tuomari halusi nopean, mutta kokonaisvaltaisen katsauksen koirasta. Hyvä, että harkoissa on ollut 5 sek. sääntö treeniä ;)

Lopuksi saatiin omat koirat takaisin ja tuomari kierteli pitkään, lopuksi valitsi n. 8 jatkoon, tässä joukossa emme enää olleet Taiston kanssa. Hienon edestusjoukkueen Suomi sai lähetettäväksi Norjaan, mutta hieman olin pettynyt että oma paikka jäi saamatta, tänä vuonna kun oli viimeinen kerta sitä yrittää. Myöhemmin kävin vielä kysymässä tuomarilta palautetta, se olikin mukavaa kuultavaa. Olin kuulemma selvää parhaimmistoa iloisella ja rennolla, rotutyypillisella esittämisellä. Hän oli erittäin otettu myös siitä kuinka otin pöydällä korvat pois kaulalta, hän ei kuulemma olisi odottanut sellaista tuomarin huomiontia junnuissa. Lopuksi kysyin vielä, johtuiko tiputus vaihtokoirasta, koska huomasin tietenkin sen menneen huonommin kun oma koira, mutta ei, sekin kuulemma oli hyvää ja varmaa työtä. No joskus on näitä päiviä, jolloin se päätös täytyy vain tehdä ja ymmärrän tuomaria, kova joukko oli. Arvostelulomakkeessa kaikkia ERIä ja lopussa maininta erittäin hyvä rotutyypillinen esittämistapa. :)

Heti seuraavaana viikonloppua oli vuorossa Helsinki KV, sitä ennen meillä oli kuitenkin valmennusringin harkat. Sain harkkoihin tulevan kisakoiran, upean aussi Brunon. Harkoissa aluksi kävin sivussa Brunon omistajan kanssa hänen omia käytäntöjään koiran kanssa ja aussille tyypillisä piirteitä, kuten pysty otsatukka. Sitten menimme muitten mukaan ja meitä olikin harkoissa mukana kunnon porukka. Liikutimme koiria ja kiinnitimme huomiota koiran esiintymiseen sekä omaan asentoon ja liikuttamisnopeuteen. Sain treenattua hyvin oikeaa askelpituutta Brunon kanssa, sekä sain alussa ollutta keulimista pois. Joka yksilöarvostelu kierroksella vaihdoimme koiria ja tuomaria, saimme näin antaa toinen toisillemme palautettu, joka oli musta ihan super kiva idea! Huomattiin kaikki pienetkin virheet, joita eri tuomarit sitten kisoissa painottaa ja keksittiin niihin ratkaisut. Myös erilaisten pariliikkeiden ansiosta pystyttiin yhdessä samaan aikaan tekemällä, vertaillen parantamaan omaa suoritusta ottamaan toiselta oppia. Myös yhteistyön sujuvuutta ja toisten huomiontia tuli siis samalla treenattua. Tosi tärkeä taito, josta on usein mainintaa junnukisojen arvostelulomakkeessa. Lisäksi tehtiin haastavia liikkeitä, kuten pikku-iitä ja täytyi olla tarkkana, jotta osasi oikealla tavalla väistää tuomaria ja olla eleetön. Lisäksi haastavat liikkeet harjoittivat myös ns. kehävalmiutta eli ettei jäänyt liiaksi haparoimaan. Tähän auttoi myös kiperät kysymykset pöydällä ja hampaiden näyttö tietyllä tavalla. Pari tuntia hujahti siivillä ja lopulta huomasin, että Bruno alkoi väsyä. Lopetettiin suosiolla, oltiinhan jo saatu paljon vinkkejä tulevaa ensiesiintymistä  ajatellen. Treeneissä tuli taas aimo kattaus eri luonteisia koiria handlattua; Paxi käppänä ja Rosa Löwhen, jotka on herkempiä ja vaativat pehmeyttä ja lirkuttelua, terrierit Bruno & Marsi, joiden kanssa tulee olla määrätietoinen ,mutta säilyttää iloinen energia sekä keskikokoiset snautserit Turo ja Jaro, joiden kanssa pitää osata huomioda koiran sen hetkinen olemus ja yhdistää siten kahta edellistä tyyliä. Kaiken kaikkiaan tärkeimpänä treeneistä jäi mieleen oman muuntautumisen tärkeys koiran mukaan ja kuinka se tulee huomioida esittäessä, jotta suoritus olisi puhdas.

Helsinki KV:ssa 11.5 meninkin sitten Brunolla, jonka Oona oli laittanu niin komeaksi. Olin melko varma kehässä, koska tiesin koiran ja itseni osaavan, mutta silti huomasin jännityksen ja jonkinlaisen kireyden hieman häiritsevän suoritustamme. Olisikohan johtunut tuomarista; Paavo Tervonen joka on aussi expertti. Kuitenkin kehään tultuamme sain B:n seisomaan hyvin vapaasti ja tuomarin kiertäessä pystyin liikkumaan ja antamaan hänelle tilaa. Liikkeet rauhottuivat loppua kohti, ja oma ryhti säilyi koko ajan. Yksilö arvostelussa pöytä osuus meni kuulemma Oona-omistajan mielestäni nappiin. Ainoa, että kun tuomari tuli katsomaan päätä, hän pyysi purennan jonka näytin reippaasti, kuitenkin hän jäi hieman odottavaisen oloisesti vielä koiraa katsomaan. Myöhemmin sainkin selvillä, että hän oli pyytänyt hampaat...No kuitenkaan itse näytössä ei ollut ongelmaa vaan se oli vähäeleistä. Yksilöliikkeessä linjat menivät hyvin, mutta vauhti olisi voinut olla jotenkin erilainen. Liikkeen jälkeen B kuitenkin otti ihanasti kontaktia ja seisoi vapaasti parin yrittämän jälkeen. Kaiken kaikkiaan tyytyväinen olen suoritukseen, tästä on hyvä jatkaa. Pääsimme jatkoon, jossa yksilöliikkeet tehtiin vielä uudestaa. Tämän jälkeen kuitenkin oli meidän vuoro saada kiitos päivän työstä. Arvostelulomake on jossain hävyksissä, muttaa kaikki muut taisivat olla ERIä paitsi hampaiden näyttö ja seisotus EH. Tuomari palautteessa Paavo kertoi kuinka hän itse arvostaa jämäkkyyttä ja "nyt mennään asennetta" terriereiden kanssa. Hän myös näytti kuinka itse esittää aussin hampaat. Lopuksi tuli kehua hyvästä suorituksesta. 

Kiva jos jaksoitte lukea kilometripostauksen. Pistän vielä vähän myöhemmin postauksen muodossa tietoa mitä kaikkea koiriin liittyviä, juttuja ja  uusia lajeja päästiin testaamaan kasvispäivillä. Nyt me koirien kanssa nautitaan kesästä ja ootetaan millon päästään ekaa kertaa uimaan! <3 Lauantaina on Pöytyä KR johon mennään Viivin kanssa, ilmo tehtiin vikana mahollisena halpana ilmona, osittain jotta päästään seuraksi sinne yhelle tutulle. Mutta eihän aina näyttelyihin voi lähteä vaan voitonkiilto silmissä. Ystävät tekee myös suuren osan sen ihanuudesta, ilon kautta! 

-Laura ja koirat

Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ja parkkeerasin Tarun viereen. Katselin tuttuun tapaan junnuja ja treenailin Viivin kanssa. Huh hei neidissä oli virtaa. Ei meinannut tyttö yhtään pysyä paikallaan. Koitettiin Tarun kanssa testata tuomarin tutkimista, ja ei Viivi vaan istuu ja istuu ja häntä vetää tuhatta ja sataa, meinasi mennä siinä vaiheessa jo usko koko hommaan :D Mutta luovuttamaanhan me ei oltu tultu ja kuitenkin tiesin Viivillä sen verran kokemusta löytyvän (ehkä/toivottavasti) että se käyttäytyy sitten "tositilanteessa". Koitin siis vain lopulta rauhoitella koiraa ja tsempata itseäni.

Kehän ja oman ryhmän alettua menin kehään ja seisotin Viivin vapaasti. Tämän jälkeen menimme yhdessä ympäri 2 kierrosta. Koiran seisotus, liikkeen jälkeen, onnistui mielestäni erinomaisesti, koska siihen ei mennyt 3 sek. kauempaa. Olin siis valmiina jo, muiden vielä hieman asettaessa koiraa ja annoin näin tuomarille enemmän aikaa katselle rauhassa.

Yksilöarvostelussa pistin Viivin seisomaan ja sen innokkuuden takia menin suoraan viereen kyykkyyn. Tuomari katsoi ensin kaukaa kokonaisuutta ja tuli sitten rauhassa lähemmäs ja kysyi koiran ikää. Tässä vaiheessa Viivi istahti, mutta salama sain sen taas seisomaan, jotta tuomarilla ei ollut ongelmaa tunnustella runkoa ja häntää. Hampaiden näyttäminen myös onnistui hienosti, sitä kun ollaan Viivin kanssa meidän omalla tyylillä treenattu. :)

Sitten oli liikkeiden vuoro. Ne menivät hyvin, Viivikin ravasi nätisti koko ajan. Tuomari pyysi meiltä siis kolmion ja liikkeiden jälkeen jätin lopuksi Viivin seisomaan suoraan eteenpäin, rotutyypillisesti ja niin että ilme näkyi. Viimeiset katselut tuomarin osalta ja kiitos. 

Yksilöarvostelun jälkeen menin odottamaan, että loput ryhmistä oli käyty läpi. Tämän jälkeen tuomari pyysi kaikki 41 kilpailijaa koirineen takaisin kehään. Seisotin Viivin kyykystä vapaasti, mutta tällöin pystyin myös kontrolloimaan sitä paremmin. Tuomari kulki joukon läpi ja valitsi n. 15 jatkoon päässyttä, joiden joukossa olimme. Jatkoon päässeiden kanssa tuomari kierrätti kahdessa osassa meidät ympäri ja kätteli taas taitavia ihmisiä pois. Tässä vaiheessa kehuin Viiviä paljon ja sain sille esiintymis tsempin päälle. Olimme suureksi yllätykseksi 5 parhaan joukossa! Sitten seurasi yksi lempivaiheistani ja myös yksi haastavin osa kisaa, koirienvaihto. Sain aprikoosi toyvillakoiran, joka oli ERITTÄIN paljon omistajansa perään. Seisotin sen omistajaansa päin mahd. ryhdikkäästi vaikka yhteistyössä olisi ollut parannettavaa. Tuomari pyysi yksittäisliikkeinä edetakaisin, ja se meni ok. Olen kuitenkin iloinen, että sain villakoiran ottamaan hetkittäin kontaktia minuun vapaassa seisotuksessa, liikkeiden jälkeen. Myöhimmin suoritusta käydessä läpi, mieleeni tuli, että olisin voinut edestakaisinliikkeen päässä kiertää koiran ympäri, enkä vaihtaa kättä, tällöin olisin voinut tehdä vapaaseisotuksen omistajaan päin, no pistetään muistiin. Tämän jälkeen saimme omat koirat takaisin, jonka jälkeen meidät kuulutettiin Viivin kanssa 5. sijalle. Olin todella tyytyväinen suoritukseen ja että sain haastavat koirat toimimaan kehässä. 

Arvostelu lomakkeessa kaikki oli ERI ja lopussa kommentti: " Ihana suoritus, kaunista katseltavaa. Lisää hymy niin kokonaisuus paranee!" Täytyy vielä mainita, että tuomari oli todella perusteellinen ja kiinnitti kaikkiin osa-alueisiin huomiota.

Kiitos Mialle, Maijalle, Tarulle, Annille, Sabelle, Iinalle ja iskälle seurasta ja kannustuksesta, kaikki meidän porukasta teki puhtaita suorituksia. Ensiviikonloppuna Tampere KV ja uudet kujeet! :)

Laura ja koirat

Katsoimme nuoremmat juniorit, jossa oli mukana monta tuttua. Samalla kiinnitin huomiota siihen mitä tuomari pyysi kilpailijoilta ja missä tilanteessa heitä katsoi. Voittajaksi nuoremmissa suoriutui ystäväni Tinja, Bobo mopsin kanssa ja he olivat  lopulta BIS1 vieden SM-osari paikan. Valmennusryhmän valopilkku Sabrina oli myös upeasti sijoilla, JH4.

Kun nuorempia sijoitettiin, otin Marskin valmiiksi ulos häkistä ja kiinnitin kehuilla sekä nameilla sen huomion minuun. Sitten mentiin. Vanhemipia junnuja oli kilpailemassa 25 ja menimme ensin kaikki yhdessä kehään ja seisotimme koirat pitkään riviin tuomarin eteen. Marski seisoi mallikkaasti, eikä vänkyröinyt ollenkaan. Yhteisliikkeet menivät hyvin ja muistin ottaa myös tuomarin huomioon katsomalla häntäkin aika ajoin hymyillen. Liikkeiden jälkeen tuomari jakoi meidät kahteen ryhmään ja olin itse jälkimmäisessä.

Tuomari arvosteli ensimmäisen ryhmän, valitsi jatkoon päässeet ja pyysin sen jälkeen meidät sisään. Perus seisotukset ja yhteisliikkeet ja sitten kohti yksilöitä. Koitin pitää Marskiin kontaktia koko odottelun ajan, jotta yhteistyö pelaisi. Tarun, joka oli edelläni, mentyä yksilöliikkeisiin vein Marskin pöydälle. Asettelin sen etujalat lähelle reunaa ja venytin hieman takajalkoja, nami palkkioksi ja hyvä ryhti koko koiraan vielä ennen kuin tuomari tuli luokse. Tuomari kokeili koiran selän, joka westiellä kuuluu olla melko lyhyt ja pyysi sen jälkeen näyttämään purennan. Hampaiden näyttö onnistui mielestäni erittäin hyvin, nostin ja käänsin koiran päätäkin hieman, että tuomarilla oli suora näköyhteys. Vilkaisu koiraan, varmistaen sen edustavuus, ennen kuin tuomari siirtyi sitä tunnustelemaan tarkemmin. Tuomari siirsi takajalkaa, jonka korjasin heti. Sen jälkeen liikkeet. Ripeästi koira alan pöydältä ja hihna hyvin. Suora linja tuomarista ja vilkaisu enne kuin lähdin liikkeelle. Kolmio onnistui minusta hyvin, kulmissa vilkaisu tuomariin ja linjat suorina. Marskiin olisi tosin voinu saada enemmän energiaa.

Lopuksi vapaaseisotus, jota hieman jännityin, mutta mikä onnistui kuitenkin hienosti. Kiitos ja jonon hännille, jossa vielä viimeine seisotus. Tässä vaiheessa Marski rupesi hieman kieppumaan, mutta sain sen lopulta asettumaan, jotta tuomari pystyi arvostelemaan loppuun. Kaikki yksilöarvosteltuaan, tuomari alkoi tiputtamaan, niinkuin edellisenkin ryhmän kohdalla. Alkupäästä pääsi monta jatkoon, sitten välissä "lämmintä kättä" kunnes tuomari tuli minun ja Tarun kohdalle. Otti silloin vielä askeleen taaksepäin ja katsoi uudemman kerran. Jatkopaikkaa ei kuitenkaan heltynyt. Hieman oli pettymystä, koska suoritus oli omasta mielestäni todella hyvä, no Lahdessa sitten toivottavasti.

Arvostelu lomake oli lopulta tälläinen:

Liikkeet ryhmässä:                                                  ERI

Yksitäisliikkeet:                                                        EH

Seisottaminen:                                                        EH

Hampaiden/purennan näyttäminen:                       ERI

Yhteistyö koiran kanssa:                                         EH

Rodun tuntemus:                                                    ERI

Yleisvaikutelma:                                                      ERI

Kommenteissa tarkennuksena EH kohtiin oli toivomus enemmästä terrieri energiasta ja etujalat. Kuitenkin lopun kommentti: ”Rauhallinen ja vähäeleinen esittäjä” hymyilytti, sillä juuri vähäeleisyyteen olen tähdännyt, koska mielestäni liika itsensä esittäminen koiran sijaan ei osoita kuinka hyvä handleri olet. Kuitenkin erottumiskyky tulee muistaa, se on asia erikseen.

Ennen kotimatkaa pääsin vielä kokeilemaan tuttuni ihanaa australianterrieri urosta, Reimin Marc Jacobs "Remu" , jolla olisi tarkoitus nyt lähiaikoina kisata.

Kiitos tytöille matkaseurasta, taas tuli hyviä pointteja käytyä läpi ja ei hauskoilta läpiltäkään vältytytty. Ruokakin maistui hyvässä seurassa astetta paremmalta palvelun taikkuilusta huolimatta. :D

Laura ja koirat

Tällä kertaa meinasin kuitenkin kertoo vähän enemmän mun omasta rodusta, sen esitys tavasta ja kuinka hyödynnän kokemuksiani tämän rodun kanssa, muihin rotuihin, niitä esittäessä. Oma rotu, joka meillä kotona asustaa on siis stafforsdhirenbullterrieri eli staffi. Ja ei, ei se tappajakoira, joka puree kaikkea liikkuvaa, vaan yksi niistä ihanista roduista, joiden maineen on pilannut sen menneisyys ja muutamat nykyiset yksilöt. Ihmisten tulisi muistaa, että tämä roturasismi voi tulla oman rodun kohdalle milloin vain. Itsekin olen kohdannut monesti ihmisiä, jotka tulevat ensin rapsuttamaan koiraa, jolla häntä vispaa tuhatta ja sataa, mutta kun kuulevat rodun hyppäävät metrin taakse päin. Onneksi myös niitä "tahvo-lövereitä" tulee vastaan. Staffi on mitä perhe -ja lapsiystävällisin koira ja meilläkin rotu tuli esille, kun lähdettiin etsimään kiva harrastekoiraa koko perheelle, ei liian isoa, mutta persoonallisuutta omaavaa, jotta myös perheen miehet niitten kanssa suostuu kulkemaan. Kertaakaan ei olla kaduttu. Kaikki tekeminen mitä itse vain keksii, niin tämä koira kyllä taipuu. Iloisuutta riittää, joskus liikaakin, mutta oikeanlaisella koulutuksella ja asioihin tutustuttamisella, ollaan koirista saatu kunnon kansalaisia. Sen kyllä myönnän, että rotu on omapäinen ja haastava, mutta silti välkky ja kuten mainittu valmiina puuhastelemaan.

Rotu staffordshirenbullterrieri kuuluu FCI ryhmään 3 eli terrierit. Alkuperä maa on Iso-Britania ja rotu on syntynyt ihmisen jalostamana alunperin 1800-luvun lopulla koiratappeluita varten. Onneksi tappelukoiran titteli vaihtui seurakoiraksi FCI:n 24.6.1987 hyväksyttyä sen ja sitä se on nykypäivänäkin. Staffi esitetään näyttelyissä poikkeuksellisesti edestä, korostaen koiran etuosaa, mm. rinnansyvyyttä. Rakenteeltaan se on jykevä ja lihaksikas, mutta hyvin kulmautunut ja puhdas liikkeinen. Itse olenkin opettanut koiriani juoksemaan edellä, jotta vahva takatyöntö pääsee oikeuksiinsa. Omien koirien kohdalla pidän lihaskunnon huoltoa, yhtenä tärkeimpänä asiana valmistautuessa näyttelyihin. Omassa rodussa massa, varsinkin uroksilla on tärkeää, ja tätä hankitaan meidän koirilla mm. juoksulenkeillä, vapaalla metsäpainilla ja uimisella. Lisää rodusta http://staffordshirenbullterrieriyhdistys.fi/page.php?pageId=2 

Minä ja Viivin veli "Qma" Groovy Spirit´s Hot Hoppingham viimevuoden erkkarissa PU 3 (83 urosta ja yhteensä liki 200 staffia) (c) Essi Sailomäki 

Näyttelyissä esitän yleisesti aina koiramme. Se on meidän yhteinen juttu, joka luo suhteelle hyvää, syvää perustaa. Lisäksi näyttelyt on rakas harrastus minulle ja äidille ja äiti onkin auttanut ja kertonut esittämisen saloihin, samalla kun olen yhdistänyt rotukehiä seuraten itselleni, sen oman esittämistyylin. Nykyisin hyviä neuvoja saan myös meidän valmennusporukasta, varsinkin Mia valkulta.

Koitan aina staffeihin ensimmäiseksi saada hyvän ryhdin ja iloisen esiintymisen. Virheiden piilotus on taitolaji ja siinä kehityn mielestäni koko ajan. Samat metodit pätevät myös muihin rotuihin, ja näillä perusjutuilla koitan saada koiran kantamaan itsensä hyvin ja olemaan näin edukseen kehässä, jotta tuomari huomaisi juuri sen. Staffien esittäessä pennuista valiokoiriin, olen nähnyt kaikkiääripäät; ylivilkkaasta (joka ei siis oikeasti pysy paikallaan), mammanpoikaan ja itsepäisestä, erittäin pelokkaaseen. Se on kumminkin opettanut paljon ja koitan näitä kokemuksia hyödyntää yleisesti esittämisessäni. 

Meidän Viivin pentu "Hertta" Groovy Spirit´s Cosmic Coconut VSP-pentu Kuopio Sawo Show

Esittäessäni pentua, nuorta tai epävarmaa koiraa, koitan aina olla ylirento ja kehua koiraa paljon, aivan kun se olisi leikkiä. Nuorilla koirilla koitan saada sen itse asettelemaan itseään, enkä pakota sitä. Tärkeinpänä, tuen koiraa mahdollisimman paljon. Vanhemman koiran kanssa olen tietenkin myös rento ja iloinen, mutta myös tarpeeksi päättäväinen, koska voin vaatia siltä (kokemuksen mukaan) hieman enemmän kuin nuorelta. En itse arvosta koirien turhaa, sähläävää riuhtomista kehässä. Itse koitan antaa koiralla selkeät ohjeet mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä siltä toivon milläkin hetkellä. Näin kokemus on miellyttävä molemmille. Niin seisotuksessa, kuin liikkeessä koitan saada kontaktia koiraan, jolloin se luottaa minuun ja minä siihe, tiedämme mitä teemme. Liikkeissä koitan olla itsevarma pari, yhdessä koiran kanssa, sillä rodunomaisilla puhtailla liikkeillä on suuri vaikutus. (nimimerkki. tuomari tuli jälkeenpäin sanomaan, että minun koirani oli se 1. liikkeiden ja niiden esiintuomisen ansiosta). Myöskään en jää ihmettelemään kehässä vaan silloin kun lähdetään liikkeelle niin lähdetään. Liikkeet ovat tärkeä osa esiintymistä ja niissä täytyy huomioida niin rotu, kuin yksilökin. Hyvän handlerin tunnistaakkin helposti hänen tavastaan liikkua koiran kanssa ja antaa sille hienovaraisia ohjeita, sekä oikeasta oikeasti askelpituudesta.

Toinen meidän Viivin pentu "Toivo" Groovy Spirit´s Cosmic Catastrofe, jolla upeat liikkeet. ROP-pentu Mäntsälä KR, tuolloin esitin myös Toivon siskon Nekun Groovy Spirit´s Cosmic Cocktail VSP-pennuksi (c)Terhi Tuomola

Minä ja "Viivi" Groovy Spirits Hot Hope, Turku Winter Dog Show TOP 10 junior handler (c) Mia Puska

Kaikkein tärkein asia, joka minulla on hallussa oman rodun esittämisessä on itsevarmuus. Koiran käteen saadessani, katson mitä tulee korostaa ja kehään mennessäni rodun tuntemuksen takia tiedän mitä teen. Mikään ei pistä näyttelyissä niin paljon hymyilemään kuin arvostelussa oleva lisäys "handled well". Tämän itsevarmuuden haluisin kehittää parhaaseen mahdolliseen asteeseen, myös muiden rotujen kanssa. Esittäjä voi aina kehittyä ja uudet koirat paljastavat uusia piirteitä itsestä ja tästä harrastukseta koko ajan. Se pitääkin näyttelyharrastuksen mielenkiintoisena ja lähellä mun syväntäni, aina. <3

Innolla seuraavia valmennusryhmän treenejä, tulevia kehiä ja kesää odotellen!

Laura ja koirat

1. + ryhti, olin itsekki yllättynyt kuinka hyvin (varsinkin pienten koirien) liikutuksessa oma ryhti pysyi, samoin seisotuksessa hartiat eivät vieneet huomiota.
2. + puolenvaihdot, yhteisliikkeissä sulavat niin että paino pysyi keskellä enkä kallistunut, kuvioissa myös sulavaa ei kiinnity liikaa huomiota
3. + suhteen luominen, välillä vei enemmän aikaa, mutta jokaiselle löytyi oma tyyli
4. +/- tarkkaavaisuus alusta alkaen, alussa ei väistäminen muistunut, mutta loppua kohden olin aina valmis kun Mia kiersi meitä
5. - hampaiden näyttämisen tarkkuus ja pöydältä pois ottaminen 5 sek tuomarin pyynnön jälkeen. Onnistuin kyllä jälkimmäisessä molemmilla kerroilla, mutta luonnollisuutta lisää!
6. - Koiran asennon huomioiminen, koiran tulee näyttää aina hyvältä, koska ikinä ei voi tietää milloin tuomari katsoo. Asennossa tulee huomioida koiran rakenne ja rotutyypillinen asento. Pikkukoirien kanssa omien jalkojen asento koukussa pepun alla, ei suorassa.

Nonii itse asiaan. Harkkoihin saavuin vähän myöhässä ja muut treenaajat (Anni, Taru, Lotta ja Sabe) oli jo paikalla koirien kanssa. Paikalla oli myös aivan ihana huskypentu joka, (kuten pennut aina) vei mun sydämen. Ootellessa Mia koutsia ja Maijaa ja koiraa itselleni, muut aloitti menemällä pienen yksilöarvostelu kierroksen. Seurasin kolmiota ja Lauran antamia ohjeita samalla kuvaillen. Kun Mia saapui sain käsiini Paxi käppänän. Paxi vähän jännitti sisätilassa mutta meillä meni alkusseisotus hyvin ja yhteisliikkeet hyvin (ainoa että tuomarin väistäminen!!). Sen jälkeen otettiin yksilö, pöytä seisotus ja väistöt hyvin, liikkeenä toimi edestakaisin eikä siinä ollut suurempia ongelmia. Kun kaikki olivat menneet vuoronsa teimme vielä yksilökolmiot. Tässä vaiheessa Paxille riitti eikä se halunnut liikkua, koitin olla ensin napakka, mutta kun sillä tyylillä ei onnistunut niin Maija kehotti käyttämään löysää hihnaa, toisella kerralla meni huomattavasti paremmin. Seuraava koira oli Marski westie, täytyy sanoa että tää poika vei täysin mun sydämen. (Jokin noissa ylivilkkaissa, aina nälkäisissä terriereissä vaa kiehtoo:D ) Marsin kanssa meni, sanoisinko jopa parhaiten, sain koiralla mielestäni ryhdikkään asennon niin maassa kuin pöydällä ja liikkeet meni nappiin. Jos vain onnistaa nii täällä pojulla haluisin joskus kisata.

Seuraavaksi oli luvassa isompia koira, ensin Jaro, musta snautseri joka oli haastavampi ja sitä pitikin innostaa paljon ettei mennyt lahnaksi, toisaalta piti varoa ettei mene yli. Jaro ei oikein tykännyt, kun asettelin sitä joten seisotin sitä vapaasti edestä, seisotus ei maailman paras, mutta suhteenluonti ennenkaikkea! Jaron juoksutus onnistui kuitenkin hyvin. (Kuvassa juuri alkamassa innostamaan Jaroa, takajalat huonosti, eikä häntä ylhäällä)

Seuraavaksi oli luvassa lagotto Ronja, joka oli myös Marsin ohella täysin uusi tuttavuus. Muistin edellisistä harkoista kuinka herkkiä lagoton ovat ja keskityinkin suhteen luomiseen namien ja juttelun avulla , ennen kuin vaadin siltä mitään. Tämä kannatti koska lopulta Ronja suostui myös jalkojen asetteluun (ei vielä kuvausvaiheessa) ja otti kontaktia "hymyillen" yhteisliikkeissä. Itselle tuli tosi hyvä fiilis. Näillä koirilla teimme juoksu ja kävely harjoituksia kiinnittäen huomiota ryhtiin ja olkapäihin, omaan askellukseen ja tietenkin siihen että koira näyttää hyvältä. Teimme myös pariliikkeet. Parikseni sain Sabrinan, mielestäni saimme hyvän kokonaisuuden aikaan vaikka koiramme liikkuivatkin hieman eri tahtia, otimme toisemme huomioon. Seisotus lopussa vapaahti onnistui Ronjalla hyvin, linjassa tuomariin. (kuvassa muuttaisin hieman Ronjan takajalkoja ja lisäisin ryhdikkyyttä molemmilla isoilla koirilla)

Siirtyminen takaisin pikkuisiin. Seuraavana vuorossa oli taas terrieriverta, tällä kertaa parsoni Hilde. Innokas koira joka tykkäsi vapaasta seisotuksesta ja välillä paikallaan pysyminen oli haaste sinänsä. Otti kumminkin ihanasti kontaktia ja sillä oli kunnon tekemisen meininki. Onnistui korjaamaan asentoa hyvin pienillä liikkeillä. Tässä kohtaa teimme yksilökahdeksikot. Olin iloinen, että minulla oli pieni koira, kasia kun olen tehnyt niin vähän niin sai siihen annettua vähän enemmän keskittymistä. Muistin pyöristää hyvin kulmat ja tehdä kuviosta laajan. Olin erittäin tyytyväinen ja Miakin kehui. Huh mission complited! :D

Viimeisenä muttei vähäisimpänä sain Bisoni Saran joka oli vähän omistajansa Tarun perään sain sen kumminkin seisomaan ja luottamaan että minä olen tällä kertaa se esittäjä eikä mami. Aika alkoikin jo siinä vaiheessa loppua (mihin toi 1,5 h oikein hujahti!!) joten teimme vain seisotukset, tuomarin väistön ja yhteisliikkeet. Tämä onnistui hyvin.

Yleisesti harkat olivat mielestäni yhdet antoisimmista ja yhdet myös mun lemppareista, kiitos kaikille!! <3 Kyllä se polvi kannattaa näemmä rikkoa, jos sen jälkeen noin hyvin liikutukset sujuu! Kotona Viivi selvästi arvasi mistä olin tullut ja kostoksi ettei päässyt mukaan kävi hakemassa pöydän reunalta toisen makkaravoileivän, jonka olin treenien jälkeen hirveässä nälässä väsännyt, eikä ollut tämän jälkeen edes hämillää niinkuin yleensä tihutyön jälkeen! :D

Nähdään taas!

Laura ja koirat

Polven takia harmittaakin myös pääsenkö (varattuu ja mun todellakin-menen-ihan-sama-mitä-listalla olevaan) koira täytteiseen viikonloppuun Turussa, nimittäin 28-30.3 pidettävään JH-valmennusviikonloppuun!!! <3 En malttaisi millään odottaa sillä mukana on monia tuttuja joten seura on jo valmiiksi mahtavaa ja hyviä kouluttajia on myös tulossa iso liuta: Marja Talvitie, Esa Ruotsalainen, Sari Kares, Tiia Virtanen, Tiia Nyberg, Anna Mäkinen ja Saana Simola, heidän tunneilla ja luennoilla ei varmasti tule tylsää. Olen nyt ilmoittautunut alustavasti oman hömpän kanssa, mutta vielä olisi etsinnässä jos löytyisi joltain tutuilta lainakoira. Koska uskon, että vieraan koiran kanssa opetuksista saisi enemmän irti, varsinkin kun oman koiran kanssa ne asiat voi sitten harjoitella myöhemminkin, mutta let´s see!

Omia henkilö kohtaistaisia tavoitteita olisi saada tolle meidän pojalle jonkun muunkin maan valio titteli Suomen lisäksi ja mahdollisesti siinä sivussa CACIB. Junnuissa toivoisin saavani kokemusta kaikista roturyhmistä ja voivani saada kisata uusilla koirilla ja vanhoilla rakkauksilla (ja nyt myös ylipäätään kisata, yhä sormet ristissä ettei nivelside ole poikki). Viimeisen silauksen löytäminen esittämiseen olisi myös tarkoitus löytyy, nyt kun usein kisat päättyvät juuri ennen sijoittumista. SM-osari paikka olisi tietysti se ultimate haave, mutta on muistettava kuinka vaikeaa sellainen on suomen tasoisessa maassa saada. Kaiken kaikkiaan odotan hauskoja uusia muistoja koiranäyttelyistä ja oppimista!

Valmennusringin tiistaisia harkkoja odotellen

Laura ja koirat

Staffikehän jälkeen lähdin junnukehälle Viivin kanssa. Olin päättänyt aloittaa viimeisen kisavuoden omalla koiralla, vaikka tuomarina toiminut ex-junnu Karri Heino, oli itse esittänyt urallaan enimmikseen ryhdikkäämpiä koiria, kuten settereitä. Ennen kehää testailin vähän liikkeitä ja puolenvaihtoja sekä käännöksiä, koska kehää hetken seurattuani huomasin tuomarin pyytävän jokaiselta hieman erilaiset yksilöliikkeet mikä on mielestäni mukavaa, vaikka jotkin liikkeet olivatkin hieman järjettömiä ja hämmensivät joitain koiria, kuten esim. kolmio väärinpäin. Etsittiin myös Johannan ja Tarun kanssa kaikki mahdolliset tiedot koiristamme, kuultuamme tuomarin kysymyksiä; "Milloin rotu on syntynyt?" "Kerro koiran huonoja puolia". Olin kuitenkin luottavainen koska kyseessä oli oma rotu ja Viivi otti ihanasti kontaktia koko ajan. Olin toisessa ryhmässä ja juoksin paikalleni, jo suorituksen aloittaen, esitin Viivin seisten (toimii mielestäni paremmin ja koska joudun pitämään yhä juostessa polvitukea ei kyykistyminen olisi onnistunutkaan), tuomari loi meihin ensisilmäyksen, jonka jälkeen juoksimme ympäri ryhmissä. Olin toisessa ryhmässä (pienten koirien) ensimmäisenä, mikä oli mukava, olihan minulla kuitenkin ison koiran lailla liikkuva koira. Sen jälkeen odoteltiinkin vuoroa. Minua hieman huoletti kuinka seisottaminen sujuisi, koska jo rivissä seisoessa kun tuomari tuli lähemmäs, Viivin häntä alkoi vispata tuhatta ja sataa, sekä keskittyminen herpaantui. Yleensä menen valmiiksi paikalla tuomarin arvostellessa edellistä mutta nyt hän käytti koko tilaa ja pyysi aina kilpailijan paikalle, joten odotin vuoroani seisottaen koiraa rivissä. Vuoroni tullessa siirryin tuomarin eteen ja seisotin koiran nopeasti, jonka jälkeen ilmoitin katseella tuomarille olevani valmis. Hän käveli luokse ja siirryin hieman kauemmas koirasta, jotta en jää välii ja Viivi pysyi kuin pysyikin asennossa. Tuomari kysyi rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta, sen jälkeen hän halusi nähdä hampaat. Aloitin näyttämällä tuomarin puolen, sitten siirryin purentaan, tässä vaiheessa tuomari jo kiitti ja pyysi kolmion ja edestakaisin. Liikkeet menivät hyvin, kolmion kulmat olisivat voineet olla terävämmät, asento himpun suorempi, mutta sentään pystyin juoksemaan. Suorituksen jälkeen tuomari pyysi jonon perälle. Olin huomannut että tuomari katsoo loppuun asti, eikä suoritusta saanut jättää kesken. Seisotin siis koiran vielä lopuksi ennen kehuja. Lopuksi menimme vielä kerran ympäri samoissa ryhmissä ja sitten ulos. Olin todella tyytyvinen suoritukseemme, koska suuria virheitä ei tullut. Ja mielestäni yksi parhaista yhteistyön tuloksistamme!! :)

Kaikkien käytyä kehässä menimme kaikki vielä seisottamaan koirat kehään ja tuomari valitsi jatkoon. Ikävä kyllä jatkoon emme yltäneet. Arvostelut haettuani, olin hieman ymmälläni, koska arvostelu oli melko ristiriidassa omien tuntemusten kanssa. Hetken jälkeen arvosteluja muiden kanssa vertailtuani huomasin kuitenkin, että erinomainen jota yleensä arvosteluistani löytyy, puuttui kokonaan melko monelta. Jäin sitten vielä jännittämään voittajan valintaa, sillä Taru kisasi vielä ja sijoittuikin punaisella irlanninsetterillä 5!! Onnea Taru!! Voittajan selvittyä menin kysymään vielä tuomarilta palautetta, sillä arvostelussa ei ollut lainkaan kommenttia. Hän olisi toivonut, että koiraa esitetään enemmän etuosaa korostaen hänestä niin rodunomaisempaa, muusta ei maininnut.

Kaiken kaikkiaan mukava päivä Turussa ja hyvä mieli jäi kisavuoden aloituksesta, seuraavaa näyttelyä joutuukin sitten odottamaan hieman pitempään, mutta eiköhän tässä välissä muuta keksitä. Tänään vielä kuvailin vähän meidän pihalla, (viimein lunta maassa) kun minkäänlaista kuvasaalista en eiliseltä saanut. Videokin, jonka äiti otti on niin pieni, että täytyy katsoa saako sitä zoomattu jotta saisi jotain selvää.

Oho täs olikin tää Viivi edessä, mä työnnän sen pois!! :D

Lennokasta ja viimeinkin talvista viikonalkua!!

Laura ja koirat

Aloitimme koirien ruumiinosiin liittyvällä "visailulla" ja Mia pyysi meitä näyttämään mistä löytyy juuri esittämämme rodun; säkä, etupolvi, laskeva selkälinja jne. Itseltä tämä meni ihan kunnialla läpi, vaikka parissa kohdassa vähän joutuikin miettimään. "Alkulämmittelyn" jälkeen siirryimme handlerin asentoon, sain hyviä vinkkejä molempien käsien käytöstä ja kuinka olkapäidän laskeminen sekä itsensä ns. avaaminen tuomaria kohden muuttavat vaikutelmaa suuresti. Seuraavat harjoitteet liittyivät liikuttamiseen. Menimme kierrokset ympäri niin että keskityimme koiraan ja sen jälkeen niin että keskityimme omaa ryhtiin ja juoksu/kävely tapaan. Mia myös kertoi kuinka voi tuoda paremmin koiran liikkeitä esille, huomioimalla oman tyylinsä (maatatavoittava, pomppiva, kova jne.). Mia kehui Viivin liikkeitä ja olin siitä iloinen, kun harjoittelun suurta tulosta on tuo että tyttö suostuu juoksemaan (välistä) hyvällä työnnöllä. Otimme tässä välissä vielä "isojen" koirien handlereitten kanssa edestakas kävely ja juoksutreenin ilman koiria, tällöin pystyi keskittymään täysillä itseensä ja omaan tekemiseen. Ja hahahhahaha joskus oikean tyylin löytää kun menee sinne väärän kautta. nimimerkillä kävelimme niin nojautuneena vasemmalle kuin mahdollista, tyhmän näköistä ja pitkällä aikavälillä kivuliastakin. :D Tämän jälkeen aloitettiin yksilöt eli mentiin normin kisan rutiinilla. Viivi malttoi hyvin pysyä paikallaan väistäessäni tuomari/koutsia. Hampaiden näyttäminenkin sujui ja takahampaatkin tuli huulien alta kaivettua. Yksilössä vain kolmion kulmat tuottivat vähän ongelmaa (pyöristyivät hieman liikaa), mutta oikean vauhdin löysimme hyvin. Mia näytti kuitenkin kuinka minun kannattaa koiraa kulmassa ohjata ja saatiin uusi yritys. Minusta on hyvä että pienestäkin virheestä huomautetaan suoraan ja heti, koska silloin voin silloin parantaa sen treenausvaiheessa, kisoissa toista mahdollisuutta harvoin annetaan. Kaiken tämän jälkeen päästiin yhteen lempivaiheistani; koirien vaihtoon. Sain ensimmäiseksi vaihtokoiraksi Liinu vaavin, joka oli vallaton, mutta hallittavissa. Minun tuli huomioda kuinka olla tarpeeksi vahva jo ison koiran kanssa, mutta pitää silti olla tarpeeksi lempeä ja innostava pennulle. Minusta meillä meni hyvin. Seuraava vaihtari oli sheltti Hani, pääsin vertaamaan kuinka kaksi maatatavoittavaa liikkujaa voivat olla hyvinkin erilaiset. Hanin kanssa tuli mennä pehmeämmin mutta yhtä, itsevarmasti, kuin Viivin. Sain sen mielestäni todella hyvin seisotettua, pää hieman alaspäin jotta korvat taittuvat, tässä auttoi vinkulelu, josta Hani heti kiinnostui. Viimeisenä sain jo entuudestaan tutun lagotto Rimman, alku säheltelyn jälkeen meillä meni hyvin (mielestäni paremmin kuin viimeksi) ja liikkeessä muistin olla pehmeä ja hieman pomppiva. Treenien päätyttyä huomasin käyttäneeni Mian vinkkejä hyväkseni jo treenien aikana. Muutamat jutut vaihdettiin ja sitten kohti kotia. KIITOS KAIKILLE TREENEISTÄ, en jaksa odottaa ensikertaan!!

Loppuviikolla olen harjoitellut koiralenkeillä pieniä pätkiä juoksemista ja kotona peilin edessä kävelyä; selkäsuorana, hartiaat alhaalla, käsi napakkana ilmapallolla ja itsevarmana. Lisäksi ollaan harjoiteltu Viivin kanssa lenkeillä rauhallista seisomista kun ihminen tulee ohi. Tulevia näyttelyitä olen myös katsellut ja haalinut facen kautta tulevia kisakoiria, jotta saisin sen yhden tärkeän tän vuoden tavoitteen täyteen eli kaikki roturyhmät tutuiksi. :)

Turku KV:tä innolla odottaen Laura ja koirat

Kun sitten alettiin käydä Viivin kanssa näyttelyissä ja match show:ssa aloin innostua itse esittämisestä. (voittaisihan se moninkerroin tuolissa istumisen ja pelkän odottelun ja katselun). Siinä kohtaa äiti ensimmäisiä kertoja ehdotti ja kertoi junior handler kilpailuista, tämä aika taisi olla vuoden 2010 kevättä ja itse olin 13 vuotta.

"Viivi" Groovy Spirit´s Hot Hope 5.9.2009

Siitä se sitten lähti, kesä meni harjoitellessa ja esittämisestä niksejä oppiessa. Syksyllä oli ensimmäiset viralliset kisani ja tietenkään en ihan ensimmäisistä muista mitään, mutta aika säheltämistä touhu taisi olla. Lisäjännitystä toi että tuolloin (niin kuin monesti nykyäänkin) kisaan omalla koiralla. Meidän koirat kun nyt on ilopillereitä, jo muutenkin, niin ikinä ei voinut tietää miten se oma kisa menee. :) Välillä juuri tämä lisäsi pettymyksen tunnetta kun tuomari tuli ja antoi lämmintä kättä, mielellä pyöri kysymykset ”onko musta mihinkään” ja ”entä jos koira ei olisi hyppinyt/liikkunut”. Toisaalta välistä tuomari arvosti erikoisen rodun valitsemista ja innokkaan koiran hallintaa hymyssä suin. Nykyisin kun katson vanhoja kuvia, huomaan niissä helpommin Mian ja muiden oppien ansiosta virheeni ja onnistumiseni paremmin.

Tässä kuvassa voisin olla paremmin linjassa, mutta olen jo valmis koirani kanssa, kuun muut vielä asettelevat.

Yksi kysymys riittää; onko tuomain väistäminen tärkeää? ;) Lisäksi molemmmissa kuvissa tuo namikäsi on tuollainen "huomaamaton"

Äidin sanat ja opit ovatkin olleet suuri lohtu siinä vaiheessa kun puoli itku silmässä kehästä on tultu, äiti aino sanoo: ”siinä vaiheessa kun sinä saat tuon koiran seisomaan kuin patsas ja toimimaan kuin unelma, ja tiedät kaiken sen itse sille opettaneen olet valmis handlaamaan minkä luonteista koiraa tahansa.” Ja kyllä sen olen jo huomannut kisojen vaihtotilanteessa olevan totta, kaikilla ei pysy meidän tyty lapasessa. Siksi en ikinä ole luovuttanut (mielessä kyllä on käynyt) vaan jatkoin harjoittelua ja onnistumisia löytyykin.

JH 2, joskus muinoin

No siinä vaiheessa kun asia alkoi jotenkin olla hanskassa tuli esiin Viivin vuosia kestänyt/edelleen lievempänä jatkuva paukkuarkuus, monet sisänäyttelyt mm. Lahdessa meni kehästä aina mahdollisuuden tullen poistuessa ja koiraa häkissä rauhoitellen, silloin kasvoi eniten epävarmuutta, mikä on kuitenkin nykyisin haihtunut pois. Tällöin toinen koiramme Groovy Spirit´s Snowstorm  ”Pyry” liittyi perheeseen syntyen 23.10.2010. Viivin pelkojen takia, harkinnassa oli että Pyrystä tulisi JH- koirani, sen kasvaessa huomasin kuitenkin nopeasti, että vaikka se on miljoona kertaa Viiviä helpompi kehässä, se tylsistyy vastaavasti miljoona kertaa nopeammin. Näiden kokeilujen jälkeen olin kuitenkin kokemukseltani varmempi ja näin loppui äidin ramppaaminen kehissä ja minä esitin aina koirat. Lisää esitettäviä syntyikin 18.12.2011 kun Viivi teki kasvattajalle 7 pentua, on ollut ilo seurata näiden pentujen kasvamista ja opettaa niiden omistajille esittämistä ja auttaa kehillä. Pyryn myötä myös iskä on innostunut näyttelyistä ja toiminut mun omissa treeneissä tuomarina ja tietty näyttelyihin kuskina. Yleisesti kuitenkin näyttelyt on mun ja äidin juttu <3

Äidin koiratuttavapiiri rajoittuu aika paljon tuonne dobberi/rotikka puolelle joten sieltä ei lainakoiria ikinä ole löytynyt. Ja välistä harmittikin kun en voinut lainata muiden koiria kuin monet muut. (nuori ja kokematon, kun olin eikä kumpikaan musta tai äidistä ollut facessa, niin en sitä mahdollisuutta hyödyntänyt.) Pari vuotta sitten se kumminkin alkoi. Oltiin menossa Joensuun KV:seen ja asuttaisiin mökissä tuttujen staffi kamujen kanssa, mutta mukana oli myös Mari. Mari lupasi että saisin lainata hänen mopsiaan seuraavan päivän kehään, olin innoissani. Ilta meni kokonaan uutta rotua opetellessa ja Marin (entisen junnun) upeita ohjeita sisäistäen. Seuraavan päivän kisa meni hyvin vaikkei sijoille asti ylletty, jatkoon päästiin kuitenkin. Ja tärkeintä tässä oli se askel junnu urallani. Ilokseni sinä viikonloppuna sain tutustua jo toistamiseen uuteen koiraan, turkkirotu kleiniin.

"Bobo" ensimmäinen mopsi tuttavuus, nykyisin musta mies Ruubert on yksi luotto koirista :)

Kleini "Venla" joka on jo veteraani

Siitä lähtien olen koittanut aina mahdollisuuden tullen testata, harjotella ja kisata muillakin roduilla. Esittämisosaamista (toisista varmempaa, toisista pientä kokemusta) löytyy nyt: staffista, mopsista, kleinistä, rottwailerista, whippetistä, jenkistä, kultaisesta noutajasta, lagottosta, kääpiösnautserista, westiestä, manchesterinterrieristä sekä norjan harmaasta hirvikoirasta.

Mia:n tutustuin viimekesänä, kun kolusin netistä mätsäreitä ja huomasin ilmoituksen junnumätsäristä, joka järjestettiin kurssin  jälkeen Tuusulassa. No kyyti kun varmistui samaksi illaksi niin paikallehan mentiin, seurailin ekana kurssia ja pidin Mia:n tyylistä opettaa paljon, ei vain seissyt reunalla ja huutanut epämääräisiä ohjeita, vaan näytti itse esimerkkiä ja keskittyi kaikkiin myös yksilönä. Kisakin oli hyvin opettava, koiria kun vaihdettiin usein ja arvostelutkin saatiin. Kisasin Viivillä tuolloin ja kisa meni hyvin, lopulta oltiin BIS1 JH. Kisan jälkeen kyselin Mialta enemmän hänen opetuksestaan ja myöhemmin syksyllä otin yhteyttä uudestan päästen valmennusryhmään.

Muistan yhä kuinka yhden nuorempie ikäsarjan kilpailun jälkeen eräs tuttuni tuli sanomaan, että älä välitä vaikket nyt sijoittunut, (silloin oli aivan viimeisin joukossa) sinussa on potentiaalia ja taitoa ja ensinnäkin sinulla on aikaa. Nyt toivoisin vikan vuoteni alkaessa että sitä aikaa olisi lisää, ja että olisin jo aikaisemmin päässyt tähän pisteeseen milloin melkein kaikki on valmista (ainahan tietenkin löytyy parannettavaa, mutta ymmärrätte pointin), ja olisin saanut näin kilpailla ”kunnolla” enemmän. Mutta taas toisaalta nämä vuodet tämän ihanan harrastuksen parissa ovat luoneet minulle suhteen koiriin ja näyttelyihin, joka ei ikinä katkea.  Jokainen kisa on ollut kokemus erikseen, jota en mahtavana  opetustilanteena ikinä vaihtaisi, enkä varsinkaan ottaisi pois niitä yhteisiä kisoja Viivin kanssa, jotka ovat nyt vähentyneet uusien tuttavien tullessa kehiin, sillä ennen kaikkea junnut ja näyttelyt on minun ja koirieni yhteistä tekemistä, and I LOVE it!!!

Tavotteena vikalle vuodelle olisi kartuttaa osaamista kaikkiin roturyhmiin ja saada tietoa mahdollisimman monesta rodusta niin että voin tulevaisuudessa tarjota apuni näyttelyissä sitä tarvitseville. Ja tietenkin se SM-osari paikka olisi ihan kiva samoin kuin muutama sijoittuminen ja ehkä voitto virallisissa kisoissa. Toivottavasti saitte vähän käsitystä tän avulla kuka Laura oikein on. :)

Tämän päivän treeneihin muistilista on:

-Rentous, en sählää käden kanssa huitoen sitä koiran edessä seisottaessa koittaen saada koiran huomion

-Vinkkejä kuinka pitää Viivi aisoissa kun tuomari tulee lähelle, ettei liikuttaisi itseään ja siirtyisi paikaltaan.

-Sivusta vai edestä? Staffeja esitetään rodunomaisesti edestäpäin mutta kerran junnu tuomari sanoi minulle että liikkeen jälkeen koira esitetään sivusta, kummin on parempi?

-Erikoisliikkeet paremmin haltuun, kuten 8 ja pari T

- Laura ja koirat