Meillä oli tosi mukavat kasvattaja päivät Suonenjoella toukokuun lopussa. Paikanpäälle lähdettiin  ajamaan iskän kanssa ja molemmat koirat oli tottakai mukana. Meidän kasvattaja kasvattaa siis sekä staffeja että rotikoita, joten eri ikäisiä ja näköisiä koiria oli monia. Staffeja oli Viivin mahtava mamma ja samalla Pyryn mummo Ronja, Viivin tyttäret Hertta ja Mila sekä kolme Pyryn yli energistä vauva serkkua Rauha-äipän kanssa.Rrotikoita taas kahdesta eri pentueesta, uusia ja vanhoja tuttuja. Oli tosi kiva päästä näkemään tuttuja, juttelemaan pitkästä kaikillle kerralla ja tekemään kaikkea kivaa kasviksen (joka on myös mm. ongelmakoira kouluttaja ja vetää monia eri kursseja) johdolla.

Kauhukolmoset

Harmaanakin niin mainio Mamma-mummo koira

Piia-kasviksella on omalla "takapihalla" hiekkakenttä, jolla suoritettiin suurin osa päivän aktiviteeteistä. Alotettiin perus tokoilulla, josta meijän koirat selvis kunnialla lämpimästä säästä huolimatta. Oli kontaktia, seuraamista eri vauhdeilla, sivulle menemistä jne. Pyry jopa oli astetta aktiivisempi iskän kanssa kuin Viivi mun. Olin pojista tosi ylpee, hyvin toimivat keskenään vaikka pari kertaa täytyikin varmistaa, että niin mites tämä nyt tehtiinkään. Kuuma tuli ja useamman kerran vietiin koirat suoraan letkun alle viilentymään (ainoa että kun yhdistettiin siihen hiekkakenttä, oli tulos noh...).

Seuraavaksi, kahvitauon jälkeen, oli vuorossa pallopaimennusta. Ihan uus laji mulle, jossa siis ideana oli ensin käskyllä saada koira viereltä ison jumppapallon toiselle puolelle ohjaajaa vastapäätä. Tässä vaiheessa oltiin vielä ihan mestareita, mutta seuraavaksi piti koira saada puskemaan palloa hallitusti kohti ohjaajaa. Me oltiin sitten astetta riehakkaampia ja tökkimisen lisäksi mm. hypittiin päälle, purtiin ja haukuttiin palloa...no harjoitus tekee mestarin ja iskäkin sai koirat toimimaan, ja tärkeimpänä koirilla oli kivaa.

Viivi tyttö Hertta

Viimeisenä vuorossa oli näyttelyharjoitusta. Staffeja tuli treenattua vähemmän, enimmikseen kuvia varten, mutta iskä onneksi hoiti varsinkin ton meijän pojan kanssa juoksemisen. Kyllä ne ehkä vielä joskus nähdään näyttely mätsäri kehissä. Sen sijaan mä sain juoksennella rotikoiden kanssa, ison koiran seisotus on paljon haastavampaa kuin pienen ja siinä koitinkin käyttää "painoapuja" hyväksi sen sijaan, että olisin hirveesti alkanut jalkoja siirtelemään. Liikkeet oli jotain ihanaa (pari ekaa kierrosta) kun sai kerrankin painella nii täysiä kun vaan lähti.

Viivi ja Mila tytär

Rölli Rottwailer <3

Hilma ja sen tytöt Muusa ja Cara

Tällänen enemmän kuva painotteinen postaus, mutta nehän kertoo enemmän kun tuhat sanaa?? Ensivuonna taas uudestaan aktiivipäivää, syksyllä varmaan jotain näyttelytreffien tapasta myös luvassa, sitä odotellessa kiitos kaikille päivästä!

Laura (iskä) ja koirat

Tällein kuukautta myöhässä, mutta onneksi edes sillon. Toukokuussa mulla oli yhdet treeniporukan harkat, 2 KV näyttelyä sekä kasvattajapäivät. Näyttelyissä oltiin vaan junnuilemassa ja molempiin kisoihin sain lainaksi aivan ihanat koirat, kiitos omistajille näin ihan ensiksi.

Tampere KV:n junnukisa oli samalla PMV-karsintakilpailu, jossa olikin sitten huimasti osallistujia, koska ikäluokkia ei oltu eritelty. Tuomarina toimi Sampo Miettinen ja kisakoirana Taisto jenkki. Saavuttiin paikalle ajoissa Taiston noudon jälkeen, joten ehdin testailla sitä rauhassa ja laittaa viimeiset silaukset turkkiin Kertun avustuksella. (tämä oli lopulta vähän turhauttavan hyödytöntä, koska turkki meni aivan sekaisin joka kerta kun lähdettiin liikkeelle, tämä poika tykkäs liikkua <3). Lopulta tuli meidän vuoro ja saavuttiin kehään. Juoksutin Taiston jo silloin parhaani mukaan paikallemme antaakseni hyvän ensivaikutuksen tuomarille näin suuressa joukossa. Tuomari kuljeskeli ensin paljon ympäri kehää ja katsoi mm. koirien ilmeitä. Sitten hän jakoi joukon kahtia, jotta päästäisiin juoksemaan juoksujärjestyksessä. Tässä kohtaa mulla tuli pieni virhe, kun luulin tuomarin aikovan pyytää liikkeelle lähtöä ja nousin hieman liian aikaisin koiran takaa, liikuin kuitenkin eteen jolloin vaikutti että odotimme vapaasti seisoen vuoroamme. Tuomari ei asiaa huomannut/ kiinnittänyt huomiota. Liikkeet sujuivat koko kehän ajan upeasti, linjat olivat suoria ja jenkin "liito" pääsi oikeuksiinsa, muistin myös pistää hihnan korvan edestä niinkuin rodulle on tyypillistä.Yksilöarvostelussa nostin Taiston pöydälle ja laitoin turkin, tarkistin myös tuomarin puolen, jotta koira olisi täydellinen joka kulmasta. Kun tuomari tuli tutkimaan koiraa olin rento ja iloinen. Siirryin tarvittaessa pois tieltä ja runkoa tunnustellessa vedin Taiston korvat pois tieltä, niinkuin jenkeillä on tapana. Hampaiden näyttö onnistui hyvin. Yksittäisliikkeet menivät muitten liikkeiden tapaan hyvin, niinkuin mainitsinkin. Liikkeiden jälkeen asetin ensin Taiston nopeasti vapaasti, mutta koska aikaa jäi meni pitämään rotutyypillisesti hännästä ja päästä.

Kaiken kaikkiaan yksilöarvostelu oli puhdas ja olin meihin tosi tyytyväinen. Yksilöiden jälkeen valittiin heti jatkoon päässet, jossa olimme. Seuraavassa jatkoonpäässeiden erässä juoksutettiin koirat uudestaan ja sen jälkeen tiputus, yhä oltiin mukana, tällöin kilpailijoita oli jäljellä n. 20. Vaihdoimme koiria, sain käppänän, joka oli hieman haasteellinen ja vähän väliä tutki missä oma handleri oli. Sain sen mielestäni kuitenkin esiintymään ryhdikkäästi ja liikkeiden jälkee jopa pystyin siirtymään koiran taakse, kun aikaa oli todella vähän ja tuomari halusi nopean, mutta kokonaisvaltaisen katsauksen koirasta. Hyvä, että harkoissa on ollut 5 sek. sääntö treeniä ;)

Lopuksi saatiin omat koirat takaisin ja tuomari kierteli pitkään, lopuksi valitsi n. 8 jatkoon, tässä joukossa emme enää olleet Taiston kanssa. Hienon edestusjoukkueen Suomi sai lähetettäväksi Norjaan, mutta hieman olin pettynyt että oma paikka jäi saamatta, tänä vuonna kun oli viimeinen kerta sitä yrittää. Myöhemmin kävin vielä kysymässä tuomarilta palautetta, se olikin mukavaa kuultavaa. Olin kuulemma selvää parhaimmistoa iloisella ja rennolla, rotutyypillisella esittämisellä. Hän oli erittäin otettu myös siitä kuinka otin pöydällä korvat pois kaulalta, hän ei kuulemma olisi odottanut sellaista tuomarin huomiontia junnuissa. Lopuksi kysyin vielä, johtuiko tiputus vaihtokoirasta, koska huomasin tietenkin sen menneen huonommin kun oma koira, mutta ei, sekin kuulemma oli hyvää ja varmaa työtä. No joskus on näitä päiviä, jolloin se päätös täytyy vain tehdä ja ymmärrän tuomaria, kova joukko oli. Arvostelulomakkeessa kaikkia ERIä ja lopussa maininta erittäin hyvä rotutyypillinen esittämistapa. :)

Heti seuraavaana viikonloppua oli vuorossa Helsinki KV, sitä ennen meillä oli kuitenkin valmennusringin harkat. Sain harkkoihin tulevan kisakoiran, upean aussi Brunon. Harkoissa aluksi kävin sivussa Brunon omistajan kanssa hänen omia käytäntöjään koiran kanssa ja aussille tyypillisä piirteitä, kuten pysty otsatukka. Sitten menimme muitten mukaan ja meitä olikin harkoissa mukana kunnon porukka. Liikutimme koiria ja kiinnitimme huomiota koiran esiintymiseen sekä omaan asentoon ja liikuttamisnopeuteen. Sain treenattua hyvin oikeaa askelpituutta Brunon kanssa, sekä sain alussa ollutta keulimista pois. Joka yksilöarvostelu kierroksella vaihdoimme koiria ja tuomaria, saimme näin antaa toinen toisillemme palautettu, joka oli musta ihan super kiva idea! Huomattiin kaikki pienetkin virheet, joita eri tuomarit sitten kisoissa painottaa ja keksittiin niihin ratkaisut. Myös erilaisten pariliikkeiden ansiosta pystyttiin yhdessä samaan aikaan tekemällä, vertaillen parantamaan omaa suoritusta ottamaan toiselta oppia. Myös yhteistyön sujuvuutta ja toisten huomiontia tuli siis samalla treenattua. Tosi tärkeä taito, josta on usein mainintaa junnukisojen arvostelulomakkeessa. Lisäksi tehtiin haastavia liikkeitä, kuten pikku-iitä ja täytyi olla tarkkana, jotta osasi oikealla tavalla väistää tuomaria ja olla eleetön. Lisäksi haastavat liikkeet harjoittivat myös ns. kehävalmiutta eli ettei jäänyt liiaksi haparoimaan. Tähän auttoi myös kiperät kysymykset pöydällä ja hampaiden näyttö tietyllä tavalla. Pari tuntia hujahti siivillä ja lopulta huomasin, että Bruno alkoi väsyä. Lopetettiin suosiolla, oltiinhan jo saatu paljon vinkkejä tulevaa ensiesiintymistä  ajatellen. Treeneissä tuli taas aimo kattaus eri luonteisia koiria handlattua; Paxi käppänä ja Rosa Löwhen, jotka on herkempiä ja vaativat pehmeyttä ja lirkuttelua, terrierit Bruno & Marsi, joiden kanssa tulee olla määrätietoinen ,mutta säilyttää iloinen energia sekä keskikokoiset snautserit Turo ja Jaro, joiden kanssa pitää osata huomioda koiran sen hetkinen olemus ja yhdistää siten kahta edellistä tyyliä. Kaiken kaikkiaan tärkeimpänä treeneistä jäi mieleen oman muuntautumisen tärkeys koiran mukaan ja kuinka se tulee huomioida esittäessä, jotta suoritus olisi puhdas.

Helsinki KV:ssa 11.5 meninkin sitten Brunolla, jonka Oona oli laittanu niin komeaksi. Olin melko varma kehässä, koska tiesin koiran ja itseni osaavan, mutta silti huomasin jännityksen ja jonkinlaisen kireyden hieman häiritsevän suoritustamme. Olisikohan johtunut tuomarista; Paavo Tervonen joka on aussi expertti. Kuitenkin kehään tultuamme sain B:n seisomaan hyvin vapaasti ja tuomarin kiertäessä pystyin liikkumaan ja antamaan hänelle tilaa. Liikkeet rauhottuivat loppua kohti, ja oma ryhti säilyi koko ajan. Yksilö arvostelussa pöytä osuus meni kuulemma Oona-omistajan mielestäni nappiin. Ainoa, että kun tuomari tuli katsomaan päätä, hän pyysi purennan jonka näytin reippaasti, kuitenkin hän jäi hieman odottavaisen oloisesti vielä koiraa katsomaan. Myöhemmin sainkin selvillä, että hän oli pyytänyt hampaat...No kuitenkaan itse näytössä ei ollut ongelmaa vaan se oli vähäeleistä. Yksilöliikkeessä linjat menivät hyvin, mutta vauhti olisi voinut olla jotenkin erilainen. Liikkeen jälkeen B kuitenkin otti ihanasti kontaktia ja seisoi vapaasti parin yrittämän jälkeen. Kaiken kaikkiaan tyytyväinen olen suoritukseen, tästä on hyvä jatkaa. Pääsimme jatkoon, jossa yksilöliikkeet tehtiin vielä uudestaa. Tämän jälkeen kuitenkin oli meidän vuoro saada kiitos päivän työstä. Arvostelulomake on jossain hävyksissä, muttaa kaikki muut taisivat olla ERIä paitsi hampaiden näyttö ja seisotus EH. Tuomari palautteessa Paavo kertoi kuinka hän itse arvostaa jämäkkyyttä ja "nyt mennään asennetta" terriereiden kanssa. Hän myös näytti kuinka itse esittää aussin hampaat. Lopuksi tuli kehua hyvästä suorituksesta. 

Kiva jos jaksoitte lukea kilometripostauksen. Pistän vielä vähän myöhemmin postauksen muodossa tietoa mitä kaikkea koiriin liittyviä, juttuja ja  uusia lajeja päästiin testaamaan kasvispäivillä. Nyt me koirien kanssa nautitaan kesästä ja ootetaan millon päästään ekaa kertaa uimaan! <3 Lauantaina on Pöytyä KR johon mennään Viivin kanssa, ilmo tehtiin vikana mahollisena halpana ilmona, osittain jotta päästään seuraksi sinne yhelle tutulle. Mutta eihän aina näyttelyihin voi lähteä vaan voitonkiilto silmissä. Ystävät tekee myös suuren osan sen ihanuudesta, ilon kautta! 

-Laura ja koirat

Viime sunnuntaina lähdettiin kerrankin yhdessä iskän kanssa koiranäyttelyyn Lahteen. Vuorossa oli taasen SM-osari, jossa tuomarina toimi Janita Ellonen. Uskaltauduin lähtemään kisaamaan meidän omalla Viivillä, koska tuomari, joka on muuten myös ex-junnu, on esittänyt paljon dogoja eli vähän samankaltaista voimakkaampaa rotua, kuten minäkin.

Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ja parkkeerasin Tarun viereen. Katselin tuttuun tapaan junnuja ja treenailin Viivin kanssa. Huh hei neidissä oli virtaa. Ei meinannut tyttö yhtään pysyä paikallaan. Koitettiin Tarun kanssa testata tuomarin tutkimista, ja ei Viivi vaan istuu ja istuu ja häntä vetää tuhatta ja sataa, meinasi mennä siinä vaiheessa jo usko koko hommaan :D Mutta luovuttamaanhan me ei oltu tultu ja kuitenkin tiesin Viivillä sen verran kokemusta löytyvän (ehkä/toivottavasti) että se käyttäytyy sitten "tositilanteessa". Koitin siis vain lopulta rauhoitella koiraa ja tsempata itseäni.

Kehän ja oman ryhmän alettua menin kehään ja seisotin Viivin vapaasti. Tämän jälkeen menimme yhdessä ympäri 2 kierrosta. Koiran seisotus, liikkeen jälkeen, onnistui mielestäni erinomaisesti, koska siihen ei mennyt 3 sek. kauempaa. Olin siis valmiina jo, muiden vielä hieman asettaessa koiraa ja annoin näin tuomarille enemmän aikaa katselle rauhassa.

Yksilöarvostelussa pistin Viivin seisomaan ja sen innokkuuden takia menin suoraan viereen kyykkyyn. Tuomari katsoi ensin kaukaa kokonaisuutta ja tuli sitten rauhassa lähemmäs ja kysyi koiran ikää. Tässä vaiheessa Viivi istahti, mutta salama sain sen taas seisomaan, jotta tuomarilla ei ollut ongelmaa tunnustella runkoa ja häntää. Hampaiden näyttäminen myös onnistui hienosti, sitä kun ollaan Viivin kanssa meidän omalla tyylillä treenattu. :)

Sitten oli liikkeiden vuoro. Ne menivät hyvin, Viivikin ravasi nätisti koko ajan. Tuomari pyysi meiltä siis kolmion ja liikkeiden jälkeen jätin lopuksi Viivin seisomaan suoraan eteenpäin, rotutyypillisesti ja niin että ilme näkyi. Viimeiset katselut tuomarin osalta ja kiitos. 

Yksilöarvostelun jälkeen menin odottamaan, että loput ryhmistä oli käyty läpi. Tämän jälkeen tuomari pyysi kaikki 41 kilpailijaa koirineen takaisin kehään. Seisotin Viivin kyykystä vapaasti, mutta tällöin pystyin myös kontrolloimaan sitä paremmin. Tuomari kulki joukon läpi ja valitsi n. 15 jatkoon päässyttä, joiden joukossa olimme. Jatkoon päässeiden kanssa tuomari kierrätti kahdessa osassa meidät ympäri ja kätteli taas taitavia ihmisiä pois. Tässä vaiheessa kehuin Viiviä paljon ja sain sille esiintymis tsempin päälle. Olimme suureksi yllätykseksi 5 parhaan joukossa! Sitten seurasi yksi lempivaiheistani ja myös yksi haastavin osa kisaa, koirienvaihto. Sain aprikoosi toyvillakoiran, joka oli ERITTÄIN paljon omistajansa perään. Seisotin sen omistajaansa päin mahd. ryhdikkäästi vaikka yhteistyössä olisi ollut parannettavaa. Tuomari pyysi yksittäisliikkeinä edetakaisin, ja se meni ok. Olen kuitenkin iloinen, että sain villakoiran ottamaan hetkittäin kontaktia minuun vapaassa seisotuksessa, liikkeiden jälkeen. Myöhimmin suoritusta käydessä läpi, mieleeni tuli, että olisin voinut edestakaisinliikkeen päässä kiertää koiran ympäri, enkä vaihtaa kättä, tällöin olisin voinut tehdä vapaaseisotuksen omistajaan päin, no pistetään muistiin. Tämän jälkeen saimme omat koirat takaisin, jonka jälkeen meidät kuulutettiin Viivin kanssa 5. sijalle. Olin todella tyytyväinen suoritukseen ja että sain haastavat koirat toimimaan kehässä. 

Arvostelu lomakkeessa kaikki oli ERI ja lopussa kommentti: " Ihana suoritus, kaunista katseltavaa. Lisää hymy niin kokonaisuus paranee!" Täytyy vielä mainita, että tuomari oli todella perusteellinen ja kiinnitti kaikkiin osa-alueisiin huomiota.

Kiitos Mialle, Maijalle, Tarulle, Annille, Sabelle, Iinalle ja iskälle seurasta ja kannustuksesta, kaikki meidän porukasta teki puhtaita suorituksia. Ensiviikonloppuna Tampere KV ja uudet kujeet! :)

Laura ja koirat

Pääsiäismaanantaina otettiin pienennetyllä valmennusporukan muodolla auton nokka kohti Imatraa. Mukana Mia, Maija ja Taru, sekä koirat Marski ja Rosa. Muutaman oppikirjamukaisen uukkarin ja rampin ohi ajon jälkeen (liiallisen höpöttämisen takia), saavuttiin paikanpäälle ajoissa, n. klo 10. Mulla oli kisakoira, Marski westie, jo valmiiksi mukana, kiitos Mian. Kävin sitten aamulla leirin pystytyksen jälkeen katsomassa tuttuja mopsikehällä ja myös harjoitellemassa Marskin kanssa ennen varsinaista koitosta. Vähän oli jännitystä ilmassa, kun eka kehä pitkään aikaan, mutta onneksi oltiin tutulla porukalla missä kukin sai tarvittaessa vielä viimehetken vinkkejä.

Katsoimme nuoremmat juniorit, jossa oli mukana monta tuttua. Samalla kiinnitin huomiota siihen mitä tuomari pyysi kilpailijoilta ja missä tilanteessa heitä katsoi. Voittajaksi nuoremmissa suoriutui ystäväni Tinja, Bobo mopsin kanssa ja he olivat  lopulta BIS1 vieden SM-osari paikan. Valmennusryhmän valopilkku Sabrina oli myös upeasti sijoilla, JH4.

Kun nuorempia sijoitettiin, otin Marskin valmiiksi ulos häkistä ja kiinnitin kehuilla sekä nameilla sen huomion minuun. Sitten mentiin. Vanhemipia junnuja oli kilpailemassa 25 ja menimme ensin kaikki yhdessä kehään ja seisotimme koirat pitkään riviin tuomarin eteen. Marski seisoi mallikkaasti, eikä vänkyröinyt ollenkaan. Yhteisliikkeet menivät hyvin ja muistin ottaa myös tuomarin huomioon katsomalla häntäkin aika ajoin hymyillen. Liikkeiden jälkeen tuomari jakoi meidät kahteen ryhmään ja olin itse jälkimmäisessä.

Tuomari arvosteli ensimmäisen ryhmän, valitsi jatkoon päässeet ja pyysin sen jälkeen meidät sisään. Perus seisotukset ja yhteisliikkeet ja sitten kohti yksilöitä. Koitin pitää Marskiin kontaktia koko odottelun ajan, jotta yhteistyö pelaisi. Tarun, joka oli edelläni, mentyä yksilöliikkeisiin vein Marskin pöydälle. Asettelin sen etujalat lähelle reunaa ja venytin hieman takajalkoja, nami palkkioksi ja hyvä ryhti koko koiraan vielä ennen kuin tuomari tuli luokse. Tuomari kokeili koiran selän, joka westiellä kuuluu olla melko lyhyt ja pyysi sen jälkeen näyttämään purennan. Hampaiden näyttö onnistui mielestäni erittäin hyvin, nostin ja käänsin koiran päätäkin hieman, että tuomarilla oli suora näköyhteys. Vilkaisu koiraan, varmistaen sen edustavuus, ennen kuin tuomari siirtyi sitä tunnustelemaan tarkemmin. Tuomari siirsi takajalkaa, jonka korjasin heti. Sen jälkeen liikkeet. Ripeästi koira alan pöydältä ja hihna hyvin. Suora linja tuomarista ja vilkaisu enne kuin lähdin liikkeelle. Kolmio onnistui minusta hyvin, kulmissa vilkaisu tuomariin ja linjat suorina. Marskiin olisi tosin voinu saada enemmän energiaa.

Lopuksi vapaaseisotus, jota hieman jännityin, mutta mikä onnistui kuitenkin hienosti. Kiitos ja jonon hännille, jossa vielä viimeine seisotus. Tässä vaiheessa Marski rupesi hieman kieppumaan, mutta sain sen lopulta asettumaan, jotta tuomari pystyi arvostelemaan loppuun. Kaikki yksilöarvosteltuaan, tuomari alkoi tiputtamaan, niinkuin edellisenkin ryhmän kohdalla. Alkupäästä pääsi monta jatkoon, sitten välissä "lämmintä kättä" kunnes tuomari tuli minun ja Tarun kohdalle. Otti silloin vielä askeleen taaksepäin ja katsoi uudemman kerran. Jatkopaikkaa ei kuitenkaan heltynyt. Hieman oli pettymystä, koska suoritus oli omasta mielestäni todella hyvä, no Lahdessa sitten toivottavasti.

Arvostelu lomake oli lopulta tälläinen:

Liikkeet ryhmässä:                                                  ERI

Yksitäisliikkeet:                                                        EH

Seisottaminen:                                                        EH

Hampaiden/purennan näyttäminen:                       ERI

Yhteistyö koiran kanssa:                                         EH

Rodun tuntemus:                                                    ERI

Yleisvaikutelma:                                                      ERI

Kommenteissa tarkennuksena EH kohtiin oli toivomus enemmästä terrieri energiasta ja etujalat. Kuitenkin lopun kommentti: ”Rauhallinen ja vähäeleinen esittäjä” hymyilytti, sillä juuri vähäeleisyyteen olen tähdännyt, koska mielestäni liika itsensä esittäminen koiran sijaan ei osoita kuinka hyvä handleri olet. Kuitenkin erottumiskyky tulee muistaa, se on asia erikseen.

Ennen kotimatkaa pääsin vielä kokeilemaan tuttuni ihanaa australianterrieri urosta, Reimin Marc Jacobs "Remu" , jolla olisi tarkoitus nyt lähiaikoina kisata.

Kiitos tytöille matkaseurasta, taas tuli hyviä pointteja käytyä läpi ja ei hauskoilta läpiltäkään vältytytty. Ruokakin maistui hyvässä seurassa astetta paremmalta palvelun taikkuilusta huolimatta. :D

Laura ja koirat

Polvileikkaus on nyt takana päin ja olen myös ihmeellisesti kuulemma toipumisessakin n.2 viikkoa etuajassa. Mahtavaa!! Fyssarikin sano että turvotuksen pitäisi olla kokonaan poissa niin että polvien päällä istuminen onnistuu kahen viikon sisällä, hope so! Tämä tietää paluuta taas koira-arkeen, pikkuhiljaa; päivittäiset lenkitykset, metsässä vaeltelut ja tietty treenit ja kehät. Ei-koiraihmisestä voisi kuulostaa ihanalta saada noin 2 kk vastuutonta koiranomistusta, että kunhan syötät ne, mutta mä oikeesti kaipaan lenkkejä ja pihaleikkejä. Tällä välillä kun ruihuminen, pitkät lenkit ja ja hölkkääminen on ollut ja osa on edelleen nounou, oon ikävää lievittäny mm. tokoilulla ja näyttely ilmoilla. Seuraavan kerran kehään pääsen Lappeenranta KV:ssa maanantain, kun on luvassa SM-osari ja samoin heti samana sunnuntaina kun vastaavat karkelot on Lahdessa.

Tällä kertaa meinasin kuitenkin kertoo vähän enemmän mun omasta rodusta, sen esitys tavasta ja kuinka hyödynnän kokemuksiani tämän rodun kanssa, muihin rotuihin, niitä esittäessä. Oma rotu, joka meillä kotona asustaa on siis stafforsdhirenbullterrieri eli staffi. Ja ei, ei se tappajakoira, joka puree kaikkea liikkuvaa, vaan yksi niistä ihanista roduista, joiden maineen on pilannut sen menneisyys ja muutamat nykyiset yksilöt. Ihmisten tulisi muistaa, että tämä roturasismi voi tulla oman rodun kohdalle milloin vain. Itsekin olen kohdannut monesti ihmisiä, jotka tulevat ensin rapsuttamaan koiraa, jolla häntä vispaa tuhatta ja sataa, mutta kun kuulevat rodun hyppäävät metrin taakse päin. Onneksi myös niitä "tahvo-lövereitä" tulee vastaan. Staffi on mitä perhe -ja lapsiystävällisin koira ja meilläkin rotu tuli esille, kun lähdettiin etsimään kiva harrastekoiraa koko perheelle, ei liian isoa, mutta persoonallisuutta omaavaa, jotta myös perheen miehet niitten kanssa suostuu kulkemaan. Kertaakaan ei olla kaduttu. Kaikki tekeminen mitä itse vain keksii, niin tämä koira kyllä taipuu. Iloisuutta riittää, joskus liikaakin, mutta oikeanlaisella koulutuksella ja asioihin tutustuttamisella, ollaan koirista saatu kunnon kansalaisia. Sen kyllä myönnän, että rotu on omapäinen ja haastava, mutta silti välkky ja kuten mainittu valmiina puuhastelemaan.

Rotu staffordshirenbullterrieri kuuluu FCI ryhmään 3 eli terrierit. Alkuperä maa on Iso-Britania ja rotu on syntynyt ihmisen jalostamana alunperin 1800-luvun lopulla koiratappeluita varten. Onneksi tappelukoiran titteli vaihtui seurakoiraksi FCI:n 24.6.1987 hyväksyttyä sen ja sitä se on nykypäivänäkin. Staffi esitetään näyttelyissä poikkeuksellisesti edestä, korostaen koiran etuosaa, mm. rinnansyvyyttä. Rakenteeltaan se on jykevä ja lihaksikas, mutta hyvin kulmautunut ja puhdas liikkeinen. Itse olenkin opettanut koiriani juoksemaan edellä, jotta vahva takatyöntö pääsee oikeuksiinsa. Omien koirien kohdalla pidän lihaskunnon huoltoa, yhtenä tärkeimpänä asiana valmistautuessa näyttelyihin. Omassa rodussa massa, varsinkin uroksilla on tärkeää, ja tätä hankitaan meidän koirilla mm. juoksulenkeillä, vapaalla metsäpainilla ja uimisella. Lisää rodusta http://staffordshirenbullterrieriyhdistys.fi/page.php?pageId=2 

Minä ja Viivin veli "Qma" Groovy Spirit´s Hot Hoppingham viimevuoden erkkarissa PU 3 (83 urosta ja yhteensä liki 200 staffia) (c) Essi Sailomäki 

Näyttelyissä esitän yleisesti aina koiramme. Se on meidän yhteinen juttu, joka luo suhteelle hyvää, syvää perustaa. Lisäksi näyttelyt on rakas harrastus minulle ja äidille ja äiti onkin auttanut ja kertonut esittämisen saloihin, samalla kun olen yhdistänyt rotukehiä seuraten itselleni, sen oman esittämistyylin. Nykyisin hyviä neuvoja saan myös meidän valmennusporukasta, varsinkin Mia valkulta.

Koitan aina staffeihin ensimmäiseksi saada hyvän ryhdin ja iloisen esiintymisen. Virheiden piilotus on taitolaji ja siinä kehityn mielestäni koko ajan. Samat metodit pätevät myös muihin rotuihin, ja näillä perusjutuilla koitan saada koiran kantamaan itsensä hyvin ja olemaan näin edukseen kehässä, jotta tuomari huomaisi juuri sen. Staffien esittäessä pennuista valiokoiriin, olen nähnyt kaikkiääripäät; ylivilkkaasta (joka ei siis oikeasti pysy paikallaan), mammanpoikaan ja itsepäisestä, erittäin pelokkaaseen. Se on kumminkin opettanut paljon ja koitan näitä kokemuksia hyödyntää yleisesti esittämisessäni. 

Meidän Viivin pentu "Hertta" Groovy Spirit´s Cosmic Coconut VSP-pentu Kuopio Sawo Show

Esittäessäni pentua, nuorta tai epävarmaa koiraa, koitan aina olla ylirento ja kehua koiraa paljon, aivan kun se olisi leikkiä. Nuorilla koirilla koitan saada sen itse asettelemaan itseään, enkä pakota sitä. Tärkeinpänä, tuen koiraa mahdollisimman paljon. Vanhemman koiran kanssa olen tietenkin myös rento ja iloinen, mutta myös tarpeeksi päättäväinen, koska voin vaatia siltä (kokemuksen mukaan) hieman enemmän kuin nuorelta. En itse arvosta koirien turhaa, sähläävää riuhtomista kehässä. Itse koitan antaa koiralla selkeät ohjeet mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä siltä toivon milläkin hetkellä. Näin kokemus on miellyttävä molemmille. Niin seisotuksessa, kuin liikkeessä koitan saada kontaktia koiraan, jolloin se luottaa minuun ja minä siihe, tiedämme mitä teemme. Liikkeissä koitan olla itsevarma pari, yhdessä koiran kanssa, sillä rodunomaisilla puhtailla liikkeillä on suuri vaikutus. (nimimerkki. tuomari tuli jälkeenpäin sanomaan, että minun koirani oli se 1. liikkeiden ja niiden esiintuomisen ansiosta). Myöskään en jää ihmettelemään kehässä vaan silloin kun lähdetään liikkeelle niin lähdetään. Liikkeet ovat tärkeä osa esiintymistä ja niissä täytyy huomioida niin rotu, kuin yksilökin. Hyvän handlerin tunnistaakkin helposti hänen tavastaan liikkua koiran kanssa ja antaa sille hienovaraisia ohjeita, sekä oikeasta oikeasti askelpituudesta.

Toinen meidän Viivin pentu "Toivo" Groovy Spirit´s Cosmic Catastrofe, jolla upeat liikkeet. ROP-pentu Mäntsälä KR, tuolloin esitin myös Toivon siskon Nekun Groovy Spirit´s Cosmic Cocktail VSP-pennuksi (c)Terhi Tuomola

Minä ja "Viivi" Groovy Spirits Hot Hope, Turku Winter Dog Show TOP 10 junior handler (c) Mia Puska

Kaikkein tärkein asia, joka minulla on hallussa oman rodun esittämisessä on itsevarmuus. Koiran käteen saadessani, katson mitä tulee korostaa ja kehään mennessäni rodun tuntemuksen takia tiedän mitä teen. Mikään ei pistä näyttelyissä niin paljon hymyilemään kuin arvostelussa oleva lisäys "handled well". Tämän itsevarmuuden haluisin kehittää parhaaseen mahdolliseen asteeseen, myös muiden rotujen kanssa. Esittäjä voi aina kehittyä ja uudet koirat paljastavat uusia piirteitä itsestä ja tästä harrastukseta koko ajan. Se pitääkin näyttelyharrastuksen mielenkiintoisena ja lähellä mun syväntäni, aina. <3

Innolla seuraavia valmennusryhmän treenejä, tulevia kehiä ja kesää odotellen!

Laura ja koirat