Meillä oli tosi mukavat kasvattaja päivät Suonenjoella toukokuun lopussa. Paikanpäälle lähdettiin  ajamaan iskän kanssa ja molemmat koirat oli tottakai mukana. Meidän kasvattaja kasvattaa siis sekä staffeja että rotikoita, joten eri ikäisiä ja näköisiä koiria oli monia. Staffeja oli Viivin mahtava mamma ja samalla Pyryn mummo Ronja, Viivin tyttäret Hertta ja Mila sekä kolme Pyryn yli energistä vauva serkkua Rauha-äipän kanssa.Rrotikoita taas kahdesta eri pentueesta, uusia ja vanhoja tuttuja. Oli tosi kiva päästä näkemään tuttuja, juttelemaan pitkästä kaikillle kerralla ja tekemään kaikkea kivaa kasviksen (joka on myös mm. ongelmakoira kouluttaja ja vetää monia eri kursseja) johdolla.

Kauhukolmoset

Harmaanakin niin mainio Mamma-mummo koira

Piia-kasviksella on omalla "takapihalla" hiekkakenttä, jolla suoritettiin suurin osa päivän aktiviteeteistä. Alotettiin perus tokoilulla, josta meijän koirat selvis kunnialla lämpimästä säästä huolimatta. Oli kontaktia, seuraamista eri vauhdeilla, sivulle menemistä jne. Pyry jopa oli astetta aktiivisempi iskän kanssa kuin Viivi mun. Olin pojista tosi ylpee, hyvin toimivat keskenään vaikka pari kertaa täytyikin varmistaa, että niin mites tämä nyt tehtiinkään. Kuuma tuli ja useamman kerran vietiin koirat suoraan letkun alle viilentymään (ainoa että kun yhdistettiin siihen hiekkakenttä, oli tulos noh...).

Seuraavaksi, kahvitauon jälkeen, oli vuorossa pallopaimennusta. Ihan uus laji mulle, jossa siis ideana oli ensin käskyllä saada koira viereltä ison jumppapallon toiselle puolelle ohjaajaa vastapäätä. Tässä vaiheessa oltiin vielä ihan mestareita, mutta seuraavaksi piti koira saada puskemaan palloa hallitusti kohti ohjaajaa. Me oltiin sitten astetta riehakkaampia ja tökkimisen lisäksi mm. hypittiin päälle, purtiin ja haukuttiin palloa...no harjoitus tekee mestarin ja iskäkin sai koirat toimimaan, ja tärkeimpänä koirilla oli kivaa.

Viivi tyttö Hertta

Viimeisenä vuorossa oli näyttelyharjoitusta. Staffeja tuli treenattua vähemmän, enimmikseen kuvia varten, mutta iskä onneksi hoiti varsinkin ton meijän pojan kanssa juoksemisen. Kyllä ne ehkä vielä joskus nähdään näyttely mätsäri kehissä. Sen sijaan mä sain juoksennella rotikoiden kanssa, ison koiran seisotus on paljon haastavampaa kuin pienen ja siinä koitinkin käyttää "painoapuja" hyväksi sen sijaan, että olisin hirveesti alkanut jalkoja siirtelemään. Liikkeet oli jotain ihanaa (pari ekaa kierrosta) kun sai kerrankin painella nii täysiä kun vaan lähti.

Viivi ja Mila tytär

Rölli Rottwailer <3

Hilma ja sen tytöt Muusa ja Cara

Tällänen enemmän kuva painotteinen postaus, mutta nehän kertoo enemmän kun tuhat sanaa?? Ensivuonna taas uudestaan aktiivipäivää, syksyllä varmaan jotain näyttelytreffien tapasta myös luvassa, sitä odotellessa kiitos kaikille päivästä!

Laura (iskä) ja koirat