Lauantai aamuna lähdettiin äidin kanssa ajamaan kohti Turkua, tän vuoden ensimmäinen näyttely olisi edessä. Tuttuja oli paikalla paljon joten olin valmiiksi todella innoissani ja iloinen. Kisapaikalle saavuttua lähdettiin etsimään staffikehää (joka lopulta löytyi suljetun oven takaa jostain auditoriosta), vähän oli ahdasta kun 70 koiraa oli kehään ilmoitettu, veti vertoja ihan messarille. Aamu kului tuttujen kanssa jutellessa, lopulta oli valio-urosten vuoro ja meidän Pyryn toinen esiintyminen nimimerkillä FI MVA. Tuloksena oli VAL ERI2 SA PU3 Tuomarina toimi Gonzalbo Maite Espanjasta. Arvostelu: Kaunis koira. Hyvä pää ja ilme. Hyvä etuosa ja hyvä luusto. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvässä fyysisessä kunnossa. Hyvät liikkeet. Hyvä terve luonne. Hyväksyttävä hännänasento. 

Staffikehän jälkeen lähdin junnukehälle Viivin kanssa. Olin päättänyt aloittaa viimeisen kisavuoden omalla koiralla, vaikka tuomarina toiminut ex-junnu Karri Heino, oli itse esittänyt urallaan enimmikseen ryhdikkäämpiä koiria, kuten settereitä. Ennen kehää testailin vähän liikkeitä ja puolenvaihtoja sekä käännöksiä, koska kehää hetken seurattuani huomasin tuomarin pyytävän jokaiselta hieman erilaiset yksilöliikkeet mikä on mielestäni mukavaa, vaikka jotkin liikkeet olivatkin hieman järjettömiä ja hämmensivät joitain koiria, kuten esim. kolmio väärinpäin. Etsittiin myös Johannan ja Tarun kanssa kaikki mahdolliset tiedot koiristamme, kuultuamme tuomarin kysymyksiä; "Milloin rotu on syntynyt?" "Kerro koiran huonoja puolia". Olin kuitenkin luottavainen koska kyseessä oli oma rotu ja Viivi otti ihanasti kontaktia koko ajan. Olin toisessa ryhmässä ja juoksin paikalleni, jo suorituksen aloittaen, esitin Viivin seisten (toimii mielestäni paremmin ja koska joudun pitämään yhä juostessa polvitukea ei kyykistyminen olisi onnistunutkaan), tuomari loi meihin ensisilmäyksen, jonka jälkeen juoksimme ympäri ryhmissä. Olin toisessa ryhmässä (pienten koirien) ensimmäisenä, mikä oli mukava, olihan minulla kuitenkin ison koiran lailla liikkuva koira. Sen jälkeen odoteltiinkin vuoroa. Minua hieman huoletti kuinka seisottaminen sujuisi, koska jo rivissä seisoessa kun tuomari tuli lähemmäs, Viivin häntä alkoi vispata tuhatta ja sataa, sekä keskittyminen herpaantui. Yleensä menen valmiiksi paikalla tuomarin arvostellessa edellistä mutta nyt hän käytti koko tilaa ja pyysi aina kilpailijan paikalle, joten odotin vuoroani seisottaen koiraa rivissä. Vuoroni tullessa siirryin tuomarin eteen ja seisotin koiran nopeasti, jonka jälkeen ilmoitin katseella tuomarille olevani valmis. Hän käveli luokse ja siirryin hieman kauemmas koirasta, jotta en jää välii ja Viivi pysyi kuin pysyikin asennossa. Tuomari kysyi rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta, sen jälkeen hän halusi nähdä hampaat. Aloitin näyttämällä tuomarin puolen, sitten siirryin purentaan, tässä vaiheessa tuomari jo kiitti ja pyysi kolmion ja edestakaisin. Liikkeet menivät hyvin, kolmion kulmat olisivat voineet olla terävämmät, asento himpun suorempi, mutta sentään pystyin juoksemaan. Suorituksen jälkeen tuomari pyysi jonon perälle. Olin huomannut että tuomari katsoo loppuun asti, eikä suoritusta saanut jättää kesken. Seisotin siis koiran vielä lopuksi ennen kehuja. Lopuksi menimme vielä kerran ympäri samoissa ryhmissä ja sitten ulos. Olin todella tyytyvinen suoritukseemme, koska suuria virheitä ei tullut. Ja mielestäni yksi parhaista yhteistyön tuloksistamme!! :)

Kaikkien käytyä kehässä menimme kaikki vielä seisottamaan koirat kehään ja tuomari valitsi jatkoon. Ikävä kyllä jatkoon emme yltäneet. Arvostelut haettuani, olin hieman ymmälläni, koska arvostelu oli melko ristiriidassa omien tuntemusten kanssa. Hetken jälkeen arvosteluja muiden kanssa vertailtuani huomasin kuitenkin, että erinomainen jota yleensä arvosteluistani löytyy, puuttui kokonaan melko monelta. Jäin sitten vielä jännittämään voittajan valintaa, sillä Taru kisasi vielä ja sijoittuikin punaisella irlanninsetterillä 5!! Onnea Taru!! Voittajan selvittyä menin kysymään vielä tuomarilta palautetta, sillä arvostelussa ei ollut lainkaan kommenttia. Hän olisi toivonut, että koiraa esitetään enemmän etuosaa korostaen hänestä niin rodunomaisempaa, muusta ei maininnut.

Kaiken kaikkiaan mukava päivä Turussa ja hyvä mieli jäi kisavuoden aloituksesta, seuraavaa näyttelyä joutuukin sitten odottamaan hieman pitempään, mutta eiköhän tässä välissä muuta keksitä. Tänään vielä kuvailin vähän meidän pihalla, (viimein lunta maassa) kun minkäänlaista kuvasaalista en eiliseltä saanut. Videokin, jonka äiti otti on niin pieni, että täytyy katsoa saako sitä zoomattu jotta saisi jotain selvää.

Oho täs olikin tää Viivi edessä, mä työnnän sen pois!! :D

Lennokasta ja viimeinkin talvista viikonalkua!!

Laura ja koirat