Tällein kuukautta myöhässä, mutta onneksi edes sillon. Toukokuussa mulla oli yhdet treeniporukan harkat, 2 KV näyttelyä sekä kasvattajapäivät. Näyttelyissä oltiin vaan junnuilemassa ja molempiin kisoihin sain lainaksi aivan ihanat koirat, kiitos omistajille näin ihan ensiksi.

Tampere KV:n junnukisa oli samalla PMV-karsintakilpailu, jossa olikin sitten huimasti osallistujia, koska ikäluokkia ei oltu eritelty. Tuomarina toimi Sampo Miettinen ja kisakoirana Taisto jenkki. Saavuttiin paikalle ajoissa Taiston noudon jälkeen, joten ehdin testailla sitä rauhassa ja laittaa viimeiset silaukset turkkiin Kertun avustuksella. (tämä oli lopulta vähän turhauttavan hyödytöntä, koska turkki meni aivan sekaisin joka kerta kun lähdettiin liikkeelle, tämä poika tykkäs liikkua <3). Lopulta tuli meidän vuoro ja saavuttiin kehään. Juoksutin Taiston jo silloin parhaani mukaan paikallemme antaakseni hyvän ensivaikutuksen tuomarille näin suuressa joukossa. Tuomari kuljeskeli ensin paljon ympäri kehää ja katsoi mm. koirien ilmeitä. Sitten hän jakoi joukon kahtia, jotta päästäisiin juoksemaan juoksujärjestyksessä. Tässä kohtaa mulla tuli pieni virhe, kun luulin tuomarin aikovan pyytää liikkeelle lähtöä ja nousin hieman liian aikaisin koiran takaa, liikuin kuitenkin eteen jolloin vaikutti että odotimme vapaasti seisoen vuoroamme. Tuomari ei asiaa huomannut/ kiinnittänyt huomiota. Liikkeet sujuivat koko kehän ajan upeasti, linjat olivat suoria ja jenkin "liito" pääsi oikeuksiinsa, muistin myös pistää hihnan korvan edestä niinkuin rodulle on tyypillistä.Yksilöarvostelussa nostin Taiston pöydälle ja laitoin turkin, tarkistin myös tuomarin puolen, jotta koira olisi täydellinen joka kulmasta. Kun tuomari tuli tutkimaan koiraa olin rento ja iloinen. Siirryin tarvittaessa pois tieltä ja runkoa tunnustellessa vedin Taiston korvat pois tieltä, niinkuin jenkeillä on tapana. Hampaiden näyttö onnistui hyvin. Yksittäisliikkeet menivät muitten liikkeiden tapaan hyvin, niinkuin mainitsinkin. Liikkeiden jälkeen asetin ensin Taiston nopeasti vapaasti, mutta koska aikaa jäi meni pitämään rotutyypillisesti hännästä ja päästä.

Kaiken kaikkiaan yksilöarvostelu oli puhdas ja olin meihin tosi tyytyväinen. Yksilöiden jälkeen valittiin heti jatkoon päässet, jossa olimme. Seuraavassa jatkoonpäässeiden erässä juoksutettiin koirat uudestaan ja sen jälkeen tiputus, yhä oltiin mukana, tällöin kilpailijoita oli jäljellä n. 20. Vaihdoimme koiria, sain käppänän, joka oli hieman haasteellinen ja vähän väliä tutki missä oma handleri oli. Sain sen mielestäni kuitenkin esiintymään ryhdikkäästi ja liikkeiden jälkee jopa pystyin siirtymään koiran taakse, kun aikaa oli todella vähän ja tuomari halusi nopean, mutta kokonaisvaltaisen katsauksen koirasta. Hyvä, että harkoissa on ollut 5 sek. sääntö treeniä ;)

Lopuksi saatiin omat koirat takaisin ja tuomari kierteli pitkään, lopuksi valitsi n. 8 jatkoon, tässä joukossa emme enää olleet Taiston kanssa. Hienon edestusjoukkueen Suomi sai lähetettäväksi Norjaan, mutta hieman olin pettynyt että oma paikka jäi saamatta, tänä vuonna kun oli viimeinen kerta sitä yrittää. Myöhemmin kävin vielä kysymässä tuomarilta palautetta, se olikin mukavaa kuultavaa. Olin kuulemma selvää parhaimmistoa iloisella ja rennolla, rotutyypillisella esittämisellä. Hän oli erittäin otettu myös siitä kuinka otin pöydällä korvat pois kaulalta, hän ei kuulemma olisi odottanut sellaista tuomarin huomiontia junnuissa. Lopuksi kysyin vielä, johtuiko tiputus vaihtokoirasta, koska huomasin tietenkin sen menneen huonommin kun oma koira, mutta ei, sekin kuulemma oli hyvää ja varmaa työtä. No joskus on näitä päiviä, jolloin se päätös täytyy vain tehdä ja ymmärrän tuomaria, kova joukko oli. Arvostelulomakkeessa kaikkia ERIä ja lopussa maininta erittäin hyvä rotutyypillinen esittämistapa. :)

Heti seuraavaana viikonloppua oli vuorossa Helsinki KV, sitä ennen meillä oli kuitenkin valmennusringin harkat. Sain harkkoihin tulevan kisakoiran, upean aussi Brunon. Harkoissa aluksi kävin sivussa Brunon omistajan kanssa hänen omia käytäntöjään koiran kanssa ja aussille tyypillisä piirteitä, kuten pysty otsatukka. Sitten menimme muitten mukaan ja meitä olikin harkoissa mukana kunnon porukka. Liikutimme koiria ja kiinnitimme huomiota koiran esiintymiseen sekä omaan asentoon ja liikuttamisnopeuteen. Sain treenattua hyvin oikeaa askelpituutta Brunon kanssa, sekä sain alussa ollutta keulimista pois. Joka yksilöarvostelu kierroksella vaihdoimme koiria ja tuomaria, saimme näin antaa toinen toisillemme palautettu, joka oli musta ihan super kiva idea! Huomattiin kaikki pienetkin virheet, joita eri tuomarit sitten kisoissa painottaa ja keksittiin niihin ratkaisut. Myös erilaisten pariliikkeiden ansiosta pystyttiin yhdessä samaan aikaan tekemällä, vertaillen parantamaan omaa suoritusta ottamaan toiselta oppia. Myös yhteistyön sujuvuutta ja toisten huomiontia tuli siis samalla treenattua. Tosi tärkeä taito, josta on usein mainintaa junnukisojen arvostelulomakkeessa. Lisäksi tehtiin haastavia liikkeitä, kuten pikku-iitä ja täytyi olla tarkkana, jotta osasi oikealla tavalla väistää tuomaria ja olla eleetön. Lisäksi haastavat liikkeet harjoittivat myös ns. kehävalmiutta eli ettei jäänyt liiaksi haparoimaan. Tähän auttoi myös kiperät kysymykset pöydällä ja hampaiden näyttö tietyllä tavalla. Pari tuntia hujahti siivillä ja lopulta huomasin, että Bruno alkoi väsyä. Lopetettiin suosiolla, oltiinhan jo saatu paljon vinkkejä tulevaa ensiesiintymistä  ajatellen. Treeneissä tuli taas aimo kattaus eri luonteisia koiria handlattua; Paxi käppänä ja Rosa Löwhen, jotka on herkempiä ja vaativat pehmeyttä ja lirkuttelua, terrierit Bruno & Marsi, joiden kanssa tulee olla määrätietoinen ,mutta säilyttää iloinen energia sekä keskikokoiset snautserit Turo ja Jaro, joiden kanssa pitää osata huomioda koiran sen hetkinen olemus ja yhdistää siten kahta edellistä tyyliä. Kaiken kaikkiaan tärkeimpänä treeneistä jäi mieleen oman muuntautumisen tärkeys koiran mukaan ja kuinka se tulee huomioida esittäessä, jotta suoritus olisi puhdas.

Helsinki KV:ssa 11.5 meninkin sitten Brunolla, jonka Oona oli laittanu niin komeaksi. Olin melko varma kehässä, koska tiesin koiran ja itseni osaavan, mutta silti huomasin jännityksen ja jonkinlaisen kireyden hieman häiritsevän suoritustamme. Olisikohan johtunut tuomarista; Paavo Tervonen joka on aussi expertti. Kuitenkin kehään tultuamme sain B:n seisomaan hyvin vapaasti ja tuomarin kiertäessä pystyin liikkumaan ja antamaan hänelle tilaa. Liikkeet rauhottuivat loppua kohti, ja oma ryhti säilyi koko ajan. Yksilö arvostelussa pöytä osuus meni kuulemma Oona-omistajan mielestäni nappiin. Ainoa, että kun tuomari tuli katsomaan päätä, hän pyysi purennan jonka näytin reippaasti, kuitenkin hän jäi hieman odottavaisen oloisesti vielä koiraa katsomaan. Myöhemmin sainkin selvillä, että hän oli pyytänyt hampaat...No kuitenkaan itse näytössä ei ollut ongelmaa vaan se oli vähäeleistä. Yksilöliikkeessä linjat menivät hyvin, mutta vauhti olisi voinut olla jotenkin erilainen. Liikkeen jälkeen B kuitenkin otti ihanasti kontaktia ja seisoi vapaasti parin yrittämän jälkeen. Kaiken kaikkiaan tyytyväinen olen suoritukseen, tästä on hyvä jatkaa. Pääsimme jatkoon, jossa yksilöliikkeet tehtiin vielä uudestaa. Tämän jälkeen kuitenkin oli meidän vuoro saada kiitos päivän työstä. Arvostelulomake on jossain hävyksissä, muttaa kaikki muut taisivat olla ERIä paitsi hampaiden näyttö ja seisotus EH. Tuomari palautteessa Paavo kertoi kuinka hän itse arvostaa jämäkkyyttä ja "nyt mennään asennetta" terriereiden kanssa. Hän myös näytti kuinka itse esittää aussin hampaat. Lopuksi tuli kehua hyvästä suorituksesta. 

Kiva jos jaksoitte lukea kilometripostauksen. Pistän vielä vähän myöhemmin postauksen muodossa tietoa mitä kaikkea koiriin liittyviä, juttuja ja  uusia lajeja päästiin testaamaan kasvispäivillä. Nyt me koirien kanssa nautitaan kesästä ja ootetaan millon päästään ekaa kertaa uimaan! <3 Lauantaina on Pöytyä KR johon mennään Viivin kanssa, ilmo tehtiin vikana mahollisena halpana ilmona, osittain jotta päästään seuraksi sinne yhelle tutulle. Mutta eihän aina näyttelyihin voi lähteä vaan voitonkiilto silmissä. Ystävät tekee myös suuren osan sen ihanuudesta, ilon kautta! 

-Laura ja koirat