Ihana kun viimein toi pakkanen vähän laantui ja pääsen kunnolla ulkoilemaan ja koirienkin kanssa metsään, aino että märkäähän tuolla on. Koiraelämä on rullannut tavallista arkeaan, kova ikävä olisi jo näyttelyihin, nyt kun Jyväskylä 23.2 jää multa pois. Toisaalta eipä se mitään, keväämmällä voi sitten kierrellä ainakin toivottavasti, saatan näet joutua polvileikkaukseen nyt tulevien kuukausien aikana, tämä tietäisi ihan liian pitkää sairaslomaa ja koiranäyttelyissä juoksemisen kieltoa...not nice! Pääkaupunkiseudulla (toisin sanoe lähellä) on tällä hetkellä monta näyttelyä johon olisi suunnitteilla kuitenkin kaikesta huolimatta mennä mm. Helsingin ja Hyvinkään pentunäyttelyt sekä Lahti huhtikuussa, jossa että Helsinki toukokuussa. Ja tottakai pari vähän pidempääkin reissua luvassa, jopa mahdollisesti rapakon toiselle puolle Viroon.

Polven takia harmittaakin myös pääsenkö (varattuu ja mun todellakin-menen-ihan-sama-mitä-listalla olevaan) koira täytteiseen viikonloppuun Turussa, nimittäin 28-30.3 pidettävään JH-valmennusviikonloppuun!!! <3 En malttaisi millään odottaa sillä mukana on monia tuttuja joten seura on jo valmiiksi mahtavaa ja hyviä kouluttajia on myös tulossa iso liuta: Marja Talvitie, Esa Ruotsalainen, Sari Kares, Tiia Virtanen, Tiia Nyberg, Anna Mäkinen ja Saana Simola, heidän tunneilla ja luennoilla ei varmasti tule tylsää. Olen nyt ilmoittautunut alustavasti oman hömpän kanssa, mutta vielä olisi etsinnässä jos löytyisi joltain tutuilta lainakoira. Koska uskon, että vieraan koiran kanssa opetuksista saisi enemmän irti, varsinkin kun oman koiran kanssa ne asiat voi sitten harjoitella myöhemminkin, mutta let´s see!

Omia henkilö kohtaistaisia tavoitteita olisi saada tolle meidän pojalle jonkun muunkin maan valio titteli Suomen lisäksi ja mahdollisesti siinä sivussa CACIB. Junnuissa toivoisin saavani kokemusta kaikista roturyhmistä ja voivani saada kisata uusilla koirilla ja vanhoilla rakkauksilla (ja nyt myös ylipäätään kisata, yhä sormet ristissä ettei nivelside ole poikki). Viimeisen silauksen löytäminen esittämiseen olisi myös tarkoitus löytyy, nyt kun usein kisat päättyvät juuri ennen sijoittumista. SM-osari paikka olisi tietysti se ultimate haave, mutta on muistettava kuinka vaikeaa sellainen on suomen tasoisessa maassa saada. Kaiken kaikkiaan odotan hauskoja uusia muistoja koiranäyttelyistä ja oppimista!

Valmennusringin tiistaisia harkkoja odotellen

Laura ja koirat